Tee itse kasvatuslaatikot keittiöpuutarhaan

Puutarhamyymälöissä ja rautakaupoissa myydään valmiita lavakauluksia, mutta kasvatuslaatikot on helppo tehdä myös itse, jos haluaa vähän eri kokoista tai muotoista. Meidän keittiöpuutarhan laatikot ovat u:n muotoiset, ja niiden keskelle jää ”aukio”.

Vanha projektipäällikön ohje on, että koska suunnittelu pitää joka tapauksessa tehdä joskus, se kannattaa tehdä projektin alussa. Tämä pätee myös kasvatuslaatikoiden rakentamiseen, suunnittelu on siinäkin tärkein vaihe. Sitä me ollaankin tehty ihan todella huolella – aloitettiin paikan kartoitus jo pari vuotta sitten. Ensimmäinen laatikko rakennettiin viime vuonna, ja vähän kasvatettiinkin siinä jo juttuja. Nyt oli viimein aika rakentaa loput laatikot ja saada keittiöpuutarha viljelykuntoon ennen kuin on tämän kauden osalta myöhäistä.

Keittiöpuutarhan pääelementteinä on kaksi isoa laatikkoa, jotka ovat saman kokoiset ja muotoiset. Ne asetellaan niin, että ne rajaavat keittiöpuutarhan ja ovat toistensa peilikuvina vastakkain. Yksi näistä laatikoista tehtiin siis jo viime keväänä, ja se olikin harvinaisen työläs homma. Toisen laatikon rakentaminen oli nyt sitäkin helpompaa, koska mittoja ei tarvinnut pähkäillä.

Yksi suunnitteluvirhe meille tuli, kun ensimmäistä laatikkoa rakennettiin. Sama virhe piti tehdä nyt tähän toiseenkin laatikkoon, koska laatikkojen pitää olla keskenään symmetriset. Puutavarana käytettiin 2×6″ lankkua, emmekä älynneet ottaa huomioon, että laatikon lyhyemmät sivut kasvavat yhteensä 10 cm, kun laatikko kootaan (ks. kuva alla). Tarkoitus oli, että lyhyet sivut olisivat olleet suunnilleen puolet pidemmän sivun mitasta ja saman mittaiset kun laatikon päädyt – mittasuhteet olisivat sopusuhtaisemmat niin. Mutta tämä tuskin ottaa muiden kuin omiin silmiin.

pohjakuva kasvatuslaatikosta
Kasvatuslaatikon mitat ja lankkujen asettelu. Suluissa oleva mitta on lankun pituus. Lyhyempi sivu oli tarkoitus olla myös kokonaisuudessaan 80 senttiä, mutta ajatusvirheen vuoksi se nyt kasvoi 10 sentillä.

Lankut katkoin liukujiirisirkkelillä, mutta käsisaha soveltuu tähän ihan yhtä lailla. Mittasin ja sahasin ennen kokoamista kaikki palat, ja tätäkään vaihetta ei kannata suunnittelematta tehdä, koska puutavara on kallista. Kun oikein tarkkaan laskeskelin sahattavat osat, ei jäänyt kuin pari lyhyttä hukkapätkää.

liukujiirisirkkeli

Laatikon kokoamiseen kannattaa etsiä tasainen paikka, muuten osien yhteen naulaaminen on aika hankalaa. Meillä laatikon kasaamiseen käytettiin tosiaan nauloja eikä ruuveja. Ruuvit varmaan olisivat olleet helpommat, mutta valittiin kuitenkin 4″ galvanoidut naulat, että eivät heti ruostu poikki.

Vinkkinä näin jälkeenpäin sanon, että naulat kannattaa paukutella valmiiksi lankkujen sivuihin kiinni, se helpottaa huomattavasti kasaamista. Lankun päätyyn naula uppoaa kuin veitsi voihin, mutta sivut olivatkin paljon tiukemmassa, ja ainakin tämmöisellä kokemattomalla naulaajalla oli aika tekeminen paukuttaa nauloja kantillaan olevaan lankkuun.

Seuraavaksi laatikko nostettiin paikalleen ja täsmättiin oikeaan kohtaan suhteessa jo paikallaan olevan laatikon kanssa. Käytin pitkää kakkoskakkosta varmistamaan, että sivut ovat samassa linjassa ja mittasin väliin jäävän ”käytävän” neljästä kohtaa samaan mittaan.

laatikoiden asennus
Suora kakkoskakkonen toimi välineenä, kun laatikot laitettiin keskenään linjaan.

Lopuksi laatikko mitattiin vielä ristimittaan. Viime kesänä tämä vaihe vei varmaan suurimman osan työajasta, kun laatikko ei millään meinannut asettua aloilleen. Nyt alusta oli tasaisempi, ja riitti kun mittasin laatikon ulkopuolelle jäävän keskiosan, loputkin hökötyksestä asettuivat sillä. Ristimitta tarkoittaa sitä, että mitataan kulmasta kulmaan, ja näiden mittojen pitää täsmätä, ks kuva alla.

ristimitta
Otin ristimitan vain keskeltä, eli noista mustien viivojen kohdalta. Kasvatuslaatikoiden kanssa ei ole niin tarkkaa kuin muussa rakentamisessa, pääasia että lopputulos pysyy kasassa eikä riitele silmään.

Lopputulokseen ollaan varsin tyytyväisiä, mutta keittiöpuutarhan rakentaminen ei pääty tähän. Seuraavaksi tehdään laatikoiden keskellä olevalle ”aukiolle” keskipisteeksi vielä yksi kasvatuslaatikko. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

kasvatuslaatikot
Tältä laatikot näyttävät, kun niissä on mullat jo sisällä. Keskelle jää vielä tilaa hauskalle keskipiste-elementille.

Kukkapenkin suunnittelu

Helposti tulee ajatelleeksi, että suunnittelu on kaikista mukavin tehtävä, mutta usein se on myös vaikein. Kukkapenkin suunnittelu on ainakin minulle lähes mahdoton tehtävä. Siinä on niin monta huomioon otettavaa tekijää, että tarvittaisiin joko erittäin hyvä kyky moniulotteiseen ajatteluun, pitkä kokemus ja paljon tietoa ulkomuistissa tai hyvä sovellus, joka ottaa asiat huomioon suunnittelijan puolesta.

Minulla ei ole mitään noista mainituista asioista, joten olen lykännyt suunnittelua ihan viimeiseen asti. Olen (erittäin epärealistisesti) toivonut, että joku asia päässäni loksahtaisi kohdalleen, ja eräänä aamuna heräisin ja tietäisin tarkalleen, miten haluan kukkapenkkini tehdä.

Minulla on kyllä visio siitä, mitä haluan: värikkään, cottage garden -tyyppisen penkin, jossa on korkeaa ja matalampaa perennaa sekaisin. Ei mitään sotilaallista järjestystä ja tarkkaa hierarkiaa, vaan suloinen sekasotku ja kunnon wau-efekti. Ja tietysti (sitä järjestystä tuomassa) selkeä rajaus nurmikkoon tai polkuun, joko reunuksella tai kanttaamalla. Olen kerännyt Pinterestiin vähän inspiraatiota:

Cottage garden kuvia Pinterestissä
Tiedän, että nämä ovat useiden (tai useiden kymmenien) vuosien työn tulosta, mutta jos joskus pääsen johonkin tämän tapaiseen, olen todella iloinen.

Haaveilu on siis helppoa, mutta suunnittelu vaikeaa. Siinä kun pitää ottaa huomioon ainakin nämä asiat:

  • Kasvupaikka (aurinko, puolivarjo vai varjo)
  • Kukinta-aika
  • Kasvien korkeus
  • Värien yhteensopivuus
  • Leviämistapa – jos laittaa aggressiivisesti leviävän kasvin kituliaammin kasvavan viereen, niin se on moro

Lisäksi tietysti pitää ottaa huomion, mitä kasveja sattuu olemaan käytettävissä, ellei satu sitten olemaan ihan tolkuttomasti rahaa kasvien hankintaan. Minulla on suunnilleen satakunta eri lajiketta valeistutuksessa odottamassa pääsyä oikeaan kukkapenkkiin, joten niillä pitäisi päästä hyvään alkuun. Mutta en ole ikinä suunnitellut kukkapenkkiä ihan alusta. Aikaisemmalla pihallani tein lisäyksiä, siirtoja, penkkien laajennuksia, eli aikalailla iteroiden rakentelin ihanat kukkapenkkini vuosien saatossa. Nyt mulla on tabula rasa, ja kasa taimia. Apua!!

Kukkapenkin perustaminen

Aloitin kuitenkin kukkapenkin tekemisen helpoimmasta päästä: paikan suunnittelusta. Olen jo suunnitellut sen, mihin kukkapenkit tulevat, joten seuraavaksi piti mittailla paikan päällä tarkemmin, ja kaivaa penkeille paikat. Meillä on vielä osa pihasta työn alla sadevesijärjestelmien vuoksi, joten päästään vasta ensimmäistä kukkapenkkiä rakentamaan. Tämä on oikeastaan ihan hyvä – en usko että mielikuvitukseni riittäisi kerralla useamman penkin järjestelyyn.

pihasuunnitelma
Jotenkin näin olin suunnitellut kukkapenkkien sijainnit.
Ensimmäisenä työn alle tulee keittiöpuutarhan viereinen penkki.

Suunnittelu alkoi penkin rajojen hahmottamisella. Asettelin penkin reunat paalinarun avulla maahan ja mittailin samalla penkin kokoa. Käytin mittaamiseen metriharppia, joka on kaikista helpoin mittausväline silloin, kun ei ole ei ole millin- tai sentintarkkaa hommaa. Harpin alaosa on täsmätty metrin mittaiseksi, ja sillä sitten ”harpotaan” eteenpäin pyöräyttämällä harppia aina 180 astetta ympäri. Mittauksen lopputuloksena penkin pituudeksi tuli n. 6,5 m ja syvyydeltään se on toisesta päästä n. metrin luokkaa ja toisesta reilut 1,5 metriä. Lopuksi kanttasin pienen siivun penkin reunamerkkiä pitkin lapiolla ja keräsin narun pois. Siinä tuli sitten samalla todettua, että maa on ihan älyttömän kovaa. Rankkaa lapiohommaa tiedossa, koska kasvualusta saisi olla vähintään 20-25 senttiä syvä.

Istutusten suunnittelu

Sitten se vaikeampi osuus: kasvien valinta ja asettelu. Päätin edetä siinä ihan puhtaasti intuitiolla, ja sen jälkeen tarkistaa lopputuloksen kehittelemälläni nerokkaalla tarkistustyökalulla. Aloitin työn lisäämällä kasvilistaan värin, kukkimisajan ja korkeuden. Sen jälkeen lisäsin korkeuden perusteella mieleisiäni kasveja piirtämääni pohjaan (tätä varten tarvittiin niitä mittoja). Väritin rivejä listasta sitä mukaa, kun lisäsin niitä suunnitelmaan.

kasvilista tietokoneella

Kun pohja oli täynnä, aloitin validoinnin. Leikkasin kolme palaa silkkipaperista: yhden alkukesälle, toisen keskikesälle ja kolmannen loppukesälle. Teippasin palat kiinni pohjaan niin, että pystyn kääntämään ne yksitellen pohjapiirroksen päälle. Sitten väritin jokaiseen palaan omalla värillään ne kukat, jotka kukkivat ko. aikana. Näin pystyin tarkastelemaan eri aikoja yksitellen ja varmistamaan, että en ole pakannut kaikkia samaan aikaan kukkivia yhteen reunaan, ja että koko kesälle riittää kukkia.

Tiedän kyllä, että penkki ei tule toteutumaan tuollaisena. Ensinnäkin se on ihan liian täyteen ahdettu – metrin syvyiselle alalle ei mahdu kolmea suurikasvuista perennaa, se on ihan selvä. Mutta voin nyt ottaa tämän mahtavan työkaluni mukaan istutushommiin, ja päättää sen avulla, mitä ehkä kannattaa jättää pois. Toisekseen varmasti on yhdistelmiä, joihin en tule olemaan tyytyväinen, eli loppujen lopuksi tulen varmasti päätymään siihen iterointivaihtoehtoon – siirtelemään kasveja ja muuttelemaan penkkejä. Mutta ainakin tässä suunnitelmassa tuli selväksi se, että keväällä kukkivia sipulikukkia on hankittava ensi syksylle istutettavaksi paljon, koska kovasti valkoiselta näyttää tuo alkukesän kartta.

kuva istutussuunnitelmasta
Tästä näkyy kukkapenkkisuunnitelman validointityökalun idea. Silkkipaperin läpi oli helppo etsiä paikat, jotka pitää värittää. Piti käyttää Marimekon silkkipaperia, kun kaikki muut olivat liian kiiltäviä tai niissä oli brändin nimi mustalla :).

Ensi viikonloppuna toivottavasti pääsen jo istuttamaan. Ensin pitää vaan kaivaa kivikovaa maata se parikymmentä senttiä pois. Onneksi mies lupasi auttaa siinä.

Kamarin seinien maalaus

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Kamarin seiniin valitsimme hennon vihreän sävyn, joka löytyi Virtasen Maalitehtaan Saariston Värit -värikartasta. Seinämaalina on Virtasen muoviton seinämaali.

Ennen seinien maalausta ei tarvinnut onneksi tehdä oikeastaan mitään esivalmisteluita, koska teimme pohjatapetoinnin edellisenä viikonloppuna. Ajattelin, että saisin maalauksen kerralla hoidettua, mutta harmikseni tajusin, että olin unohtanut ostaa pikkutelan, joten nurkat ja katonraja jäivät nyt vähän summittaiselle maalaukselle. Maalaan seinät siis nyt kuitenkin vielä toiseen kertaan, joten käyn nuo paikat sitten läpi siinä yhteydessä.

Tämä Virtasen seinämaali onkin muuten sellainen maali, että toista kertaa ei olisi välttämättä ehkä edes tarvittu, jos tuota telamokaa ei olisi sattunut. Pigmenttiä on PALJON, eli lopputulos on tosi siisti ja peittävä jo ensimmäisellä kerralla. Maali on myös muoviton ja hajuton, mikä on tietysti erityisesti vanhan talon kohdalla iso plussa.

Väriksi makuuhuoneeseen valitsimme vihreän. Talosta tulee meille ensisijaisesti kesäajan asunto, ja Vårlax-sävy on jotenkin mukavan kesäinen. Siihen löytyi pariksi kiva tapettikin, jonka taustaväri on lähes sama kuin maalissa ja kukkien varsissa on kevyt metallinhohto. Sävyt sopivat myös hienosti kamariin valitsemaamme lattiamaalin sävyyn.

Tässä vierekkäin maalattu seinä, potentiaalinen tapettiehdokas ja mallipala lattiamaalilla maalattua lautaa.
Hyvä tulee.

Tapetoinnin valmisteluissa tein pienen a/b-testin. Jätin osan naulankohdista pakkeloimatta, jotta tapetoinnin ja maalauksen jälkeen näkisin, oliko pakkelointi edes tarpeen. No, se testi meni pieleen. Meillä kävi tapetoinnissa niin, että nurkissa (jotka ovat kovasti vinot) tapetti meni pahasti ruttuun. Tapetti piti katkaista heti nurkan jälkeen, mutta märkänähän sitä ei voinut tietysti leikata. Ja kuivuttuaan se ei sitten kovin siististi lähtenytkään irti. Meillä sattui olemaan vähän paksumpaa makulatuuria pari rullaa (vahingossa ostettiin), joten vedettiin takaseinä sillä, että saatiin hyvin piiloon epäsiististi irronneet tapetit. Ja eikä ne naulanpaikatkaan tuon paksun tapetin alta näy.

Tässä kuva a/b-testialueesta – ei näy naulan kohtia. Tästä muuten näkyy hyvin maalin peittävyys. Yhdellä telauskerralla näin hyvää jälkeä.

Maalatessa vähän tuntui välillä siltä, että makulatuuritapetti on lähes saman väristä kuin maalikin (eli mitäs järkeä tässä maalaamisessa edes on), mutta kyllä ero on iso, kun vähän etäisyyttä ottaa. Alla ennen ja jälkeen kuvat.

Tarkempia ohjeita hirsitalon seinien sisäpuoliseen eristämiseen ja hengittävään remonttiin:

Kamarin katon maalaus

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Tätä päivää on odotettu! Viimeinkin pääsimme maalaamaan kamaria. Sekä kattoon että seiniin löytyivät maalit Virtaselta, ja sävyt Saariston Värit -värikartasta.

Aloitimme kamarin remontin reilusti yli puoli vuotta sitten, kun purimme kaikki väliseinät ja avasimme lattiat. Emme ehkä silloin arvanneet, että pääsemme tähän vaiheeseen vasta nyt. Ajattelimme vain, että ensin tehdään tupa kuntoon ja sitten kamari, mutta väliin tulikin muutaman kuukauden mittainen tavaran varastointivaihe, jolloin kamariin hädin tuskin mahtui sisään. Mutta nyt huone on viimein tyhjä ja seinissä makulatuurit, ja maalaus voi alkaa.

Katon maalaus alkoi sillä kaikista tympeimmällä hommalla, eli katon hiomisella. Tuvan katon hioin kokonaan, paitsi paneelien väleihin en koneella päässyt, ja laiskuus esti hiomasta niitä käsin. Maali tarttui kuitenkin kiinni myös väleihin, joten tein nyt rohkean ratkaisun ja hioin kamarin katosta pelkästään hiomista vaativat kohdat. Apuna minulla oli kätevä akkukäyttöinen hiontahiiri.

hiontahiiri
Tästä se alkaa. Habaa on talven aikana kasvatettu kuntosalilla, nyt se on tarpeen.

Hiomisen jälkeen vetelin katon ensin pölymopilla ja sitten tein maalipesun. Maalipesussa kannattaa käyttää sellaisia maalipesuaineita, joita ei erikseen tarvitse huuhtoa pois, niin pääsee paljon helpommalla. Välineenä paras parin katon pesemisen kokemuksella on lattian kuivauslasta, jossa on päällä mikrokuituliina. Lastalla pääsee nimittäin myös hyvin käsiksi paneelien rakoihin. Maalipesu kannattaakin tehdä kunnolla ja rättiä huuhtoa usein, koska pintoihin on tarttunut ajan myötä kaikenlaista. Kamarin paikalla on edellisillä asukkailla ollut keittiö, ja esim. hellan paikka näkyi katossa ihan selvästi, vaikka liesituuletin olikin ollut käytössä. Rasvaa ei pintoihin saa jäädä, muuten maali ei pysy.

Kamarin katto maalattiin samalla maalilla ja värisävyllä kuin tuvassa: Virtasen paneelimaalilla sävyssä Kuutsalo. Varsinainen maalaaminenhan sujuikin sitten valmistelutöihin verrattuna nopeasti. Paneelimaali levittyy helposti ja myös tasoittuu nätisti. Se myös kattoa maalatessa vähän valuu, joten jonkunlainen maali”sieppari” on hyvä olla pensselissä. Minä tein pensseliin ”kauluksen” vesipullosta: leikkasin pulloin yläosan irti ja pujotin pensselin varren pullon suusta läpi. Teippasin vielä maalarinteipillä pullon suun varteen kiinni, ja valuva maali jäi pullon sisään.

Katto vaatii vielä toisen maalikerroksen, koska jouduin muutamasta kohdasta hiomaan sen puhtaalle puulle asti. Nämä paikat erottuvat yhden maalikerroksen jälkeen, vaikka muuten katosta tulikin kertavedolla siisti ja hyvä. Kamarin ja porstuan väliin tuleva väliseinä on vielä pystyttämättä, joten ne ovat vielä tässä vaiheessa yhtä ja samaa tilaa. Jätin porstuan puolelle jäävän osan katosta nyt maalaamatta, koska voi hyvin olla, että päädytään siinä eri värisävyyn. Siitä olikin mukava katsoa lopputulosta, kun maalattu ja maalaamaton pinta olivat vierekkäin. Huikea ero!

maalattu ja maalaamaton katto
Tässä kuvassa näkyy hienosti työn jälki. Etuosa katosta on vielä maalaamatta ja taempana näkyy maalattu katto. Just sopiva himmeä kiilto tässä maalissa.

Puutarhahommailuja

Yleensä olen esikasvattanut aikamoisen määrän taimia joka kevät. Viime vuonna se jäi kokonaan väliin muuton takia, eikä tänäkään vuonna olosuhteet oikein ole kohdallaan. Mulla ei ole paikkaa, jossa voisin tehdä kylvöt, ja varsinainen kasvatuspaikkakin puuttuu. Mutta mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että kyllä sitä nyt jotain edes pitää kylvää.

Muutama viikko sitten löysin oman kylän kaupasta kasvatusnappeja puoleen hintaan, ja tämä löytö ajoi minut kylvämään muutaman tuoksuherneen siemenen. Ne ovat nyt jo hyvällä alulla kerrostalokodin parvekkeella, kohta voin ne jo latvoa.

kylvönapit
Kylvönapit ovat kuin pelimerkkejä. Jos ei kasvatus ihan uhkapeliä ole, niin ei siitä mitään takuuvarmoja voittojakaan tule kyllä, eli siinä mieleeä analogia on kyllä ihan käypä.

Napit olivat niin helppoja, että kävin hakemassa niitä tänään vähän lisää, ja laitoin ruukkupuutarhaa varten muutaman tsinnian, kosmoksen ja päivänsinen siemeniä itämään. Todella mainiosti onnistuu kasvattaminen myös kerrostalon parvekkeella, vaikka kylvöt teinkin Elviiran pihalla.

kylvöt
Näin pieneen tilaan mahtui 36 kylvöstä. Jossain vaiheessa (jos siis hyvin käy ja näistä jotain kasvaa) nämä pitää kyllä koulia isompiin ruukkuihin, mutta se on sen ajan murhe se.

Lehtikomposti

Olemme olleet suorastaan himokompostoijia jo vuosikaudet. Kompostien mylläys on kuulunut kevääseen siinä missä peipot ja kiurutkin (kuu kompostista kesään!). Mutta on tunnustettava, että minulta on ihan mennyt ohi lehtikompostin ylivoimaisuus verrattuna muihin puutarhakomposteihin. Olemme aina mättäneet kaiken puutarhajätteen yhteen ja samaan kompostiin, ja nyt ymmärrän, että se on VIRHE! Nimittäin puun lehdistä tulee kuuleman mukaan aivan ylivoimaista katetta kukkapenkeille, kun lehdet ovat muhineet kompostissa vuoden verran. Jos sen sijaan kompostiin on laitettu kaikki puutarhajäte, on siellä todennäköisesti myös rikkakasvien siemeniä ja juuria, eikä niitä voi kukkapenkkiin laittaa.

lehtikompostoriin täytettä
Tontilla on sen kokoon nähden ihan tolkuton määrä puita. Niistä tulee niin paljon lehtiä, että vaikka 90 % niistä haravoi pois, niin madot saavat silti mahantäydeltä naposteltavaa lopuista lehdistä.

Tänään laitoin lehtikompostin muhimaan yhteen tontilta löytyneistä kompostoreista. Olemme tosiaan löytäneet komposteja ja kompostoreita entisten asukkaiden jäljiltä niin monia, että vaikka olemme osan hävittäneet ja osan antaneet / myyneet pois, on meillä edelleen kaksi ylimääräistä kompostoria. Nyt täytin toisen näistä lehdillä ja jään odottelemaan maatumisen ihmettä.

Lehtikompostori
Siinä se nyt muhii. Jätin luukut auki, jos vaikka sattuisi satamaan. Lehdet olivat niin kuivia, että vähän kosteutta tarvitaan että mikään prosessi käynnistyy.

Keittiöpuutarhan suunnittelu

Pihalla on tällä hetkellä kaamea määrä erilaista rakennustarviketta säilössä. Pääasiassa purkulautaa odottamassa jatkokäyttöä, mutta myös iso kasa vanhoja hirsiä, jotka sattumalta saimme pari vuotta sitten. Lopulta kävi niin onnekkaasti, että talon hirret olivatkin tosi hyvässä kunnossa, eikä yhtään hirttä tarvinnut vaihtaa tai edes korjata. Ulkorakennuksen alin hirsi oli mätä, ja se on nyt vaihdettu, mutta paria varaosiksi jätettävää hirttä lukuunottamatta hirret ovat meille tarpeettomia ja pahan kerran keittiöpuutarhan rakentamisen tiellä.

Onneksi vanhat hirret ovat haluttua tavaraa. Hirsiä tarvitsi myös Virtasen Harri, joka asuu reilun kymmenen kilometrin päässä meistä. Harri tuli lauantaina naapurinsa kanssa lastaamaan hirret tienposkeen kuljetusta varten – ensin hirsien siirto aloitettiin ihan miesvoimin, mutta aika pian otettiin hevosvoimat kehiin. Ei muuta kuin liinoilla hirret vetokoukkuun kiinni ja ”hybridillä tukkeja juontamaan”, niin kuin idean isä tuumasi. Nyt hirret odottavat traktorikyytiä, ja minä pääsin mallaamaan keittiöpuutarhan sijaintia.

Rakennettiin viime keväänä ensimmäinen osa keittiöpuutarhaa. Tänä keväänä on tarkoitus tehdä sinne toinen samanlainen istutuslaatikko peilikuvana. Laatikoiden keskelle jäävälle ”aukiolle” tulee pieni pyöreä (tai millaisen nyt sitten osaankaan tehdä) istutuslaatikko. Keittiöpuutarhasta tulee symmetrinen alue, jonne mennään ulkorakennuksen nurkalta portista, jonka päällä kasvaa köynnösruusu. Tämä kaikki on vielä vasta suunnitelmaa, mutta jostainhan sitä on lähdettävä.

Keittiöpuutarhan suunnitelma
Sininen nuoli osoittaa viime keväänä rakennettua istutuslaatikkoa. Vihreällä kuvaan on piirretty rakennettavat laatikot, ja niiden vasemmalle puolelle on tarkoitus laittaa perennoita ja pensaita kasvamaan.

Oli niin kiva puutarhapäivä, että ripustin palkaksi itselleni vielä joululahjaksi saamani ”Queen of the garden” -kyltin ruukkuhuoneen oveen. Nautimme myös teetä ja köyhiä ritareita aurinkoisen sunnuntaipäivän kunniaksi.

köyhät ritarit pöydällä

Rakennusprojektin tärkein päätös on urakoitsijan valinta

Kun aloitimme laajennusprojektin Villa Elviiralla, kaikista isoin kysymys oli, mistä löydämme hyvän rakentajan laajennuksen tekemiseen. Emme epäilleet, ettemmekö selviäisi itse vanhan puolen remontoinnista, mutta laajennuksen tekeminen vanhan rakennuksen kylkeen on niin vaativa urakka, että siihen tarvitaan paljon osaamista ja mielellään myös kokemusta.

Rakentajan valinta ei ole kovin helppo tehtävä. Se on myös kaikista isoin riski, jonka (yksityinen) rakennuttaja ottaa – jos kohdalle osuu huono tekijä, joka oikaisee joka kohdassa tai ei tiedä mitä tekee, voi siitä seurata isoja ja kalliita ongelmia vuosikausiksi eteenpäin. Me teimme joitain ponnettomia tarjouspyyntöyrityksiä muutamiin rakennusalan yrityksiin, mutta isoin hankaluus oli se, että emme tienneet näistä yrityksistä oikeastaan yhtään mitään.

Pyysimme tarjouksen myös Petri Nymanilta (VTT-rakennus), jolla teetimme laajennuksen edelliseen taloomme yli 10 vuotta sitten. Olimme silloin työnjälkeen ja etenemiseen tyytyväisiä, ja lopulta oli todella helppo päätös tehdä sopimus Petrin kanssa. Sopimukseen kirjattiin selkeästi urakan sisältö, maksupostit ja lisätöiden hinnoittelu. Jokaisesta lisätyöstä sovittiin erikseen urakan edetessä, ja siksi projekti oli myös taloudellisesti helppo hallita (eikä yöunet menneet missään vaiheessa).

Melkein valmis talo
Talo alkaa olla valmis. ikkunoista puuttuu ristikot vielä, ja jotain pientä viimeistelyä.

Nyt kun laajennus alkaa rakentamisen osalta olla valmis, voimme tyytyväisinä todeta, että oli todella hyvä päätös valita Petri tekemään laajennusta. Urakka kesti pidempään kuin etukäteen osasimme odottaa, mutta tärkeämpää oli laadukas työn jälki. Arvostimme erityisesti sitä, että kaikissa epäselvissä tilanteissa otettiin aina yhteyttä ja kysyttiin meidänkin mielipidettämme. Saimme myös hyviä neuvoja omaan urakkaamme vanhalla puolella, ja joitain asioita (mm. lattian koolaukset) teetimme ihan suosiolla lisätöinä ammattilaisilla.

Laajennuksen yhdistämisessä vanhaan taloon on varmasti tullut monta mutkaa vastaan ja kekseliäisyys on epäilemättä ollut koetuksella. Tällaista urakkaa tehdessä pitkästä kokemuksesta erilaisissa projekteissa on varmasti ollut hyötyä. Erityistä valttia on kärsivällisyys tilanteessa, jossa joku ratkaisu ei toimikaan, vaan pitää vähän purkaa ja tehdä uudelleen. Ja tietysti tämä on myös rakennuttajan etu – talo tehdään kestämään vuosikymmeniksi, ja ennemmin kannattaa tehdä korjausliike rakentamisen aikana kuin fiksailla jälkeenpäin.

Tässä muutamia ilahduttavia esimerkkejä siitä pieteetistä, jolla työtä on tehty. Näiden pitäisi tietysti olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tuskin kuitenkaan joka työmaalla ovat.

Ulkolaudoitus
Rimojen naulauslinja on merkitty vatupassilla. Naularivistö ei kiemurtele seinässä.
tuuletusputket katolla
Tuuletusputket on täsmätty keskelle kattoa tasavälein.
Vesikouru
Ulkolaudoituksen rima on viistetty muotoon räystäskourun kohdalla.
Ikkunan kehys
Tässä kuvassa on kaksikin hienoa yksityiskohtaa: Kehyslaudan loveaminen ikkunapellin kohdalta ja riman loveaminen kehyslaudan kohdalta.
Lautaseinää
Tässä on yksi hienoimmista oivalluksista: uusi ja vanha puoli on häivytetty samanlaisella ”parrulla”, jollainen on vanhan puolen kamarin ja tuvan väliseinän kohdalla. Tuo alkuperäinen parru (eli följari) pitää hirsiseinän muodossaan, mutta uusi on ihan puhtaasti esteettisistä syistä laitettu. Elegantti ratkaisu!
laskelmia
Laitetaan vielä loppukevennyksenä kuva nykyajan ”Klubi-askista”. Suunnittelua ja laskelmia pitää tehdä koko ajan työn edetessä, – kipsilevytetyt seinät ja lyijykynä toimivat oivana whiteboardina rakentajalle.

Hyvään rakentamiseen liittyen laitan tänne vielä hienon videon, jossa on kuvattu hirsirakennuksen pystytys alusta loppuun. Huikeaa ammattitaitoa, jota toivottavasti löytyy vielä jatkossakin rakennusalalta.

Linkki videoon You Tubessa

Tämä kirjoitus ei ole maksettu yhteistyö.

Puutarhakauden suunnittelua

Emme päässeetkään vielä tänä viikonloppuna jatkamaan remonttia sisällä, joten kaivelin sen sijaan melkein kaksi vuotta sitten tekemäni puutarhasuunnitelmat esille. Tulevana kesänä on tarkoitus ainakin lähimpänä taloa oleva osa pihasta saada edes jonkunlaiseen kuntoon. Englantilaisen puutarhan rakentaminen voi viimein alkaa, ja suunnittelut on hyvä aloittaa jo nyt.

Olen sen verran valmistautunut puutarhahommiin jo parina edellisenä kesänä, että olen valeistuttanut ja kylvänyt perennoita kukkapenkkien siemeneksi (tässä linkki aiempiin kirjoituksiini tästä aiheesta). Myös alustavan suunnitelman olen tehnyt, mutta nyt sitä pystyi jo vähän paremmin tarkentamaan, kun on tieto talon koosta. Jonkun verran jouduin tekemään korjauksia, mutta aika pitkälle olin samaa mieltä kaksi vuotta nuoremman itseni kanssa.

Tässä alustava pohjapiirros pihan alkupäästä. Mittakaava on vielä vähän niin ja näin,
mutta asioiden paikat on merkitty suunnilleen kohdalleen.

Olen jakanut pihan oikeastaan neljään alueeseen:

  • Kukkapuutarha
  • Keittiöpuutarha
  • Oleskelu
  • ”Joutomaa”

Ensi kesän suunnitelmissa on keskittyä kukka- ja keittiöpuutarhoihin, koska ne ovat näkyvimmät osat pihasta. Oleskelualueelle emme tee oikeastaan mitään vielä – olemme suunnitelleet sinne uima-allasta, mutta siihen meillä ei ole tänä vuonna varaa. Se on kuitenkin niin iso elementti, että suunnittelu on oikeastaan aloitettava siitä. Eipä meillä toisaalta ole kyllä mitään illuusiota siitä, että kesällä paljon oleskelemaan ehdittäisikään, joten ihan sama :).

Tässä on ensikesän ”skouppi” pihahommien osalta: talon ja ulkorakennuksen ”sisäpihalle” tulee pieni nurmialue ja mahdollisimman paljon kukkia. Valokuvassa näkyy sama alue nyt. Vasemmalla näkyvä autotallirakenus puretaan ja ihan kuvan etualalla olevat maa-ainekset tasoitellaan tai siirretään pois. Autotallin edessä näkyy sadevesille tehty kaivo, joka ilmestyi tuohon kohtaan vähän pyytämättä ja yllättäen, ja tullaan siirtämään vähän syrjempään, eli suunnilleen kynän osoittamaan kohtaan piirroksessa. Se on tarkoitus maisemoida ruusujen sekaan.

Insipiraatiota lehdistä ja Pinterestistä

Ideoita pihalle olen etsinyt erityisesti English Garden -lehdestä ja samaninimisestä kirjasta. seuraan Instagramissa useita erityisesti englantilaista puutarhaa esitteleviä tilejä, ja Pinterest on tietysti ihan loppumaton ideasampo.

Olin heti aluksi miettinyt muutamia perusjuttuja suunnitelmien pohjaksi. Esim. käytävien tai polkujen linjat on yleisellä tasolla katsottu jo heti ensimmäisessä vaiheessa. Olen mieltynyt suoriin linjoihin, ja esim. reitti keittiöpuutarhasta kaivolle on katsottu niin, että siihen olisi mahdollisuus tehdä jonkunlainen suora kivipolku. Samoin keittiöpuutarhan polut ovat suorassa linjassa puutarhan sisäänkäynnin kanssa, ja kasvihuone tulee taas sisäänkäynniltä katsottuna polun päähän – suoraan linjaan.

Saunalle reitti sen sijaan on katsottu mukavan mutkittelevaksi, ja myös perennapenkkien reunat aaltoilevat. Olen myös jo miettinyt, että kun keittiön pariovista katsoo suoraan eteenpäin, niin silmä löytää sieltä jonkun kiintopisteen, mielenkiintoisen jutun, johon silmä hakeutuu. En vielä tiedä, mikä se on, mutta eiköhän se tästä valkene.

Alla olevat kuvat on kuvattu The English Garden -lehdestä, ja niissä on sellaisia muotoja ja rakenteita, joita pihallemme haluan.

Olen koonnut Pinterestiin kuvakokoelmia keittiöpuutarhan ja kukka-alueiden inspiraatioksi. Monesti kuvat ovat tietysti puutarhoista, joita on työstetty kymmeniä vuosia, ja ne usein ovat ihan eri suuruusluokkaakin kuin omani, mutta ainahan voi soveltaa. Alla kuva myös The English Garden -lehden puutarhavajamainoksesta, josta katsellaan mallia pihavajalle, kun sinne asti ehditään.

Vaikka uima-altaalle asti ei päästäkään vielä ensi kesänä, niin unelmoidahan aina voi. Alla vähän tavoitekuvaa (tämäkin The English Gardenista) parin vuoden päähän…

uima-allas
Lähde: The English Garden

Vanhan hirsimökin laajentaminen

Sillä aikaa, kun olemme itse äheltäneet vanhalla puolella pintoja uusiksi, on rakennusporukka tehnyt töitä laajennusosassa. Laajennukseen tulee nykyajan mukavuudet, mutta samalla tavoitteena on tehdä siitä sellainen, että se yhdistyy vanhaan osaan niin luontevasti, että ulkoa päin ei välttämättä sitä laajennukseksi edes huomaa.

Mökin laajentamisen syy oli varsin yksinkertainen: haluamme Elviirasta sellaisen talon, että voimme halutessamme muuttaa sinne vaikka kokonaan. Mutta vanha mökki on sen verran pieni, että sinne ei olisi mahtunut kunnolla edes keittiötä, saati kylpyhuonetta.

Laajennuksen jälkeen rakennuksen pinta-ala n. tuplaantuu alkuperäisestä koosta n. 80 neliöön. Meillä ei alun perin ollut tarkoitus ihan niin isoa lisäosaa tehdä, mutta jotenkin se nälkä vaan kasvoi syödessä. Pikku mökkimme jatkoksi tulee siis lisää tilaa keittiölle, ja rakennuksen eteen rekennettavaan kuistiosaan tulee kylpyhuone, eteinen ja pikkuinen työtila. Työtila ei olisi ollut mitenkään pakollinen, mutta se helpottaa etätöitä, ja mies voi myös käyttää sitä omiin kirjoitushommiinsa.

Laajennuksen suunnittelu alkoi reilu vuosi sitten (lue lisää täältä), ja rakennuslupa saatiin muutamassa päivässä, kun kaikki tarvittavat paperit oli ladattu lupapisteeseen. Rakennusluvan ehtona oli, että liitymme paikalliseen vesi- ja viemäriosuuskuntaan, joten sen jälkeen ei tarvinnut miettiä jätevesiasioita. Kun vielä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että vanhaan osaan ei laiteta vesijohtoja tai viemäröintejä, niin niiden vetäminen yksinkertaistui huomattavasti.

pohjapiirros
Tässä kuvassa tummalla merkityt seinät ovat laajennusosaa. Kaikki vesipisteet ja viemärit tulevat samaan päähän uutta osaa.

Koska vanhaa puolta eivät koske nykyajan rakennusmääräykset, olemme voineet remontoida sitä perinnemeiningillä. Mutta laajennus on tehty voimassaolevien normien mukaisesti ja moderneilla materiaaleilla. Ulkoseiniin laitettiin tuulensuojalevyt ja villat niiden sisäpuolelle.

Uudelle puolelle tulee lämmitykseksi lattialämmitys. Lattiaan laitettiin valun alle styroksit. Lattialämmityskaapeli kiinnitettiin valuverkkoon.

Yläpohja eristetään talon osalta puhallettavalla selluvillalla, mutta kuistin yläpohjassa on käytetty XPS-eristelevyä. Kuistin katto on sen verran matalammalla, että sinne ei olisi saatu tarpeeksi eristettä muulla tavalla.

Laajennusurakkaan kuuluvat vielä väliseinien pystytykset, oviaukkojen tekeminen hirsiseiniin keittiöstä porstuaan ja työtilasta tupaan sekä lopuksi ulkolaudoitus ja ulko-ovien asennus. Sen jälkeen alkaakin meidän hartiapankkiurakkamme, eli kaikki sisätyöt: seinien tasoitus, tapetointi ja maalaus, lattioiden laatoitus ja kattojen panelointi.

Tässä kuvassa on eteisen ja työtilan välinen seinä lähes valmis. Se tehdään varmaankin loppuun vasta sitten, kun työtilan seinään puhkaistaan oviaukko tupaan.

Erilaisten ilmanvaihtoputkien kuljettaminen katolle aiheutti vähän päänvaivaa, ennen kuin niille löydettiin hyvä reitti. Tuuletusputkia ei suositeltu laitettavaksi kuistin katolle, ettei mahdollisesti talon katolta valuva lumi ja jää vaurioita putkia. Kuistilta tuotiin alakautta porstuan puolelle putki radon-tuuletukselle ja viemärin huohotusputki. Nämä putket vietiin porstuan ulkoseinää pitkin välipohjaan ja sieltä katolle. Kylpyhuoneen tuuletusputki vietiin kuistin yläpohjan kautta talon yläpohjaan ja katolle riviin kahden muun tuuletusputken kanssa.

Keittiöstä tulee vielä liesituulettimelta putki katolle, se tulee toisen lappeen puolelle. Jos olisimme olleet kaukaa viisaita, olisi nämä kaikki putket voinut niputtaa toiseen ”piippuun”, jolloin olisi säilynyt vanhan talon illuusio myös katon osalta. Mutta tämä tuli mieleen vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo myöhäistä.

Remontissa oleva talo
Katon läpiviennit rivissä. Arvostamme erityisesti remonttimiesten silmää näiden asentamisessa nätisti tasavälein.

Puiset lattialistat vanhaan tyyliin

Yhteistyö: Tunnepuu Oy

Vanhaan taloon kuuluu puiset lattia- ja kattolistat, joissa on vähän profiilia ja sekä leveyttä että korkeutta. Näitä listoja ei löydy perus rautakaupoista, vaan kannattaa suunnata höyläämölle, joka tarpeen mukaan voi tehdä listat vaikka ihan oman mallin mukaan. Askolalainen TunnePuu on juuri tällainen yritys, ja me löysimme listat heidän vakiovalikoimastaan.

Kun rupesimme etsimään listoja, meillä oli oikeastaan kaksi kriteeriä: listojen piti ensinnäkin tietysti miellyttää omaa silmää. Lisäksi halusimme riittävästi korkeutta ja paksuutta, jotta saamme mahdolliset seinän ja lattian saumassa olevat raot ja katon ja seinän rajaan laitetun ilmansulkupaperin piiloon listan alle. Saimme TunnePuusta vinkin ystävältämme ja naapuriltamme, joka asuttaa vanhaa pappilaa ja kävimme katsastamassa vaihtoehtoja.

Höyläämöllä oli hyvä perusvalikoima listoista, ja otimme ensikäynnillä niistä muutamia mallipaloja mukaan: pari lattia- ja kattolistaa ja myös ikkuna- ja ovilistamalleja. Näitä sitten mallasimme tuvassa, ja päädyimme mallipalojen perusteella 10 cm korkeisiin lattialistoihin ja 7 cm kattolistoihin. Huomaa alla olevassa kattolistakuvassa ruskea ilmansulkupaperi, joka jää listan taakse.

Pekka TunnePuulta toimitti listat Elviiraan – ja tässä muuten yksi hyvä syy suosia paikallista: järkevät ja yleensä joustavat toimitukset.

Jos etsit vastuullisesti toimivaa höyläämöä, niin TunnePuu kannattaa käydä katsastamassa. Yrityksen arvot perustuvat vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.

Laskeskelin listojen menekin tupaan, ladoin tarvittavan määrän suojapaperin päälle tupaan ja ryhdyin maalaushommiin. Lattialistat maalasin lattian värillä ja kattolistat katon värillä.

Varsinainen listoitustyö teetettiin luottotimpurillamme Janilla. Hän on tosi taitava ja tarkkatöinen kaveri, ja koska listat eivät ole koko korkeudelta yhtä paksuja, ei jiiriin sahaaminen ole sellaista mitä suosittelisimme kokeilemaan, jos ihan ensimmäistä kertaa listoitat. Jälkeenpäin tuli mieleen, että kattolistojen alle jäänyt paperi olisi toki kannattanut liimata kattoon, jotta varmasti olisi estetty veto, mutta eiköhän suurimmat ujellukset tälläkin ratkaisulla saada kuriin.

listoitettu huone
Tuvassa on nyt lattia- ja kattolistat!

Ikkunoiden ja ovien koristelistat ja myös niiden sävy on meillä vielä päättämättä. Ikkunoiden osalta päätös sävystä on helppo, se noudattelee ikkunoiden väriä, mutta ovien kohdalla vaihtoehtoja on useampia. Olemme nähneet kivoja ratkaisuja, joissa listat ovat saman väriset kuin lattialistat – mutta ihan yhtä kivoja, joissa ne ovat eri väriset. Käytännön ratkaisuna ollaan joka tapauksessa päädytty siihen, että laitetaan ovien alareunoihin ”välipalikat”, koska lattia- ja ovilistat tulevat olemaan kuitenkin olemaan eri levyiset ja myös varmaankin eri paksuiset. Mallauspalat on jo tuvan ja porstuan väliseen oveen laitettu, mutta nyt ollaan vähän ruvettu miettimään, että jos kuitenkin jotain pientä kuviota tai profiilia pitäisi noihin palikoihinkin saada. Inspiraatiota on haettu mm. juustomuottien kuvioinnista.

oviaukon alakulma
Tämä välipalikka alkoi näyttää silmiimme kovasti tylsältä, joten jatkoa seuraa…

Vanhan puulattian maalaaminen

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Pikku talomme tuvan vanhat lattialankut laitettiin takaisin paikalleen alapohjan uusimisen ja eristämisen jälkeen (tästä prosessista lisää täältä). Lattian kunnostus oli pitkä prosessi, ja tuntui melkein epätodelliselta, että viimein ollaan maalausvaiheessa.

Lattiamaalin valinta oli melkein yhtä pitkä prosessi kuin lattian kunnostus (tosin ei lähellekään yhtä pölyinen ja hikinen). Meillä tärkeimpänä kriteerinä valinnassa oli lujuus. Lattian maalaus on helppoa, kun yhtään huonekalua ei ole vielä kannettu sisään, mutta jättimäinen työmaa, kun talossa jo asutaan. Emme halua joutua tekemään maalausta uudelleen heti parin vuoden päästä.

Googlauksen ja Facebookin vanhoihin taloihin liittyvien ryhmien kautta maaliksi valikoitui Virtasen Maalitehtaan Porstua. Se on saanut hyviä arvioita kestävyydestään, ja Virtasen maalit yleisesti ovat antaneet hyviä maalauskokemuksia. Meillä oli ajatuksena maalata lattia saman väriseksi kuin mitä se oli alun perin ollut, ja valitsimme Virtasen Rödharu-sävyn.

Maalipurkki Virtasen Porstua
Valmiina maalaukseen

Kun sitten aloitin maalausta, totesin, että sävy ei ihan ollutkaan sitä mitä olimme ajatelleet, vaan jonkun verran punaisempi. Mutta meillä kävikin tässä lopulta hyvin, koska maalin sävy ratkaisi asian, mikä meitä vähän oli mietityttänyt – eli miten lattiamaalin sävy sopii tapetin ja seinämaalin kanssa yhteen. Tämä valitsemamme väri nimittäin sointuukin niihin paljon paremmin kuin alkuperäinen ruskea. Joka tapauksessa vinkkimme on, että kannattaa ostaa testierä maalia ennen valintaa, jos et ole sävystä varma.

Puoliksi maalattu lattia
Tässä kuvassa näkyy vanhan ja uuden sävyn väriero hyvin.

Porstuaa on kahta eri kiiltoa: kiiltävä ja silkinhimmeä. Me valitsimme silkinhimmeän, koska vanha lattia on täynnä ns. elämisen jälkiä: koloja, naarmuja ja kaikenlaisia muita kolhuja. Silkinhimmeä on kiiltävää armollisempi lattian kunnolle.

Maalasin lattian kokonaan pensselillä. Monissa ohjeissa ohjeistetaan käyttämään telaa, mutta itse tykkään enemmän siveltimen jäljestä. Eikä nämä meidän huoneet niin isoja ole, etteikö jaksaisi pensselin kanssa sutia – ja tässä kohtaa vielä muistutuksena, että maalipensselin laadusta ei sitten kannata tinkiä. Yhtään karvaa ei lähtenyt koko maalauksen aikana, mikä teki omalta osaltaan työn helpoksi. Maali myös levittyi vaivatta ja tarttui hyvin, eikä urakka kestänyt paljon tuntia kauempaa. Tähän vanhaan lattiaan riitti yksi kerros uutta maalia, kun alla oli vanha maalattu pinta.

Maalattu lattia Virtasen Porstualla
Valmis! Tässä maalipinta kiiltää, mutta kiilto himmeni, kun maali kuivui. Ai että tuli hieno!

Yksi kohta lattiassa aiheutti vähän päänvaivaa: kellarin luukussa on rinkula, josta luukku nostetaan ylös. Arvottiin vähän, miten saadaan pysymään se pystyssä niin että emme sotke sitä maaliin. Vähän jo harkittiin koukun ruuvaamista kattoon ja rinkula langalla sinne kiinni. Mutta kattokin oli jo maalattu, niin tämä tuntui vähän ylimitoitetulta ratkaisulta. Lopulta naulattiin lattiaan naula pystyyn ja rinkula sitä vasten nojaamaan. Lattiassa on muutenkin niin paljon jälkiä, että yksi lisää ei näy missään.

Kellariluukun vedin
Näin ratkaistiin ainoa hankala paikka lattian maalauksessa.

Osaako tekoäly kirjoittaa blogia

Meillä on töissä kova tekoälybuumi menossa, ja työkaveri on innokkaasti testaillut mm. tekstin tuottamista tekoälyllä. Minä ajattelin sunnuntain ratoksi kokeilla, miten onnistuu tekoälyltä artikkelin kirjoittaminen vanhan puulattian maalaamisesta.

Kokeilin tekstin tuottamista palvelulla nimeltä Smodin. En tiedä, oliko tämä hyvä valinta vai ei, mutta se sattui tulemaan Googlen hakutulosissa ensimmäisenä. Palvelussa piti kirjoittaa n. viiden sanan mittainen otsikko, ja ennen tekstin tuottamista kysyttiin vielä näkökulmaa tai alaotsikkoa. Minulla nämä olivat ”Vanhan puulattian maalaaminen öjlymaalilla” ja ”Puulattian maalausprosessi”. Tekoäly tuotti minulle kuuden kappaleen mittaisen tekstin – mutta blogitekstiksi siitä ei ainakaan tällaiselle kielioppinipolle olisi. Yllättävän hyvää tekstiä kuitenkin, suomen kieli ei ole varmastikaan helpoin oppia – koneellekaan. Kirjoitukseen oli myös listattu lähteet, joiden perusteella teksti oli tuotettu. Laitan tähän nyt ensimmäisen kappaleen tuosta tekstistä.

Disclaimer: TÄMÄ EI SIIS OLE OMAA TEKSTIÄNI, VAAN TEKOÄLYN TUOTTAMAA. Tuskin näitä ohjeita seuraamalla vahinkoa saa, mutta en silti ihan omiin nimiini tuota ottaisi :). Kopioin tekstin suoraan sellaisena kuin se oli, eli en ole tehnyt mitään korjauksia tai muita muokkauksia. En käsitä, mikä tuo 3: tuossa alussa on, koska kyseessä on tosiaan ensimmäinen kappale tekstistä. Ehkä vaiheet 1 ja 2 ovat ylittäneet tekoälyn ymmärryksen.

Vanhan puulattian maalaaminen öjlymaalilla

Puulattian maalausprosessi
3: Pohjustus ja pohjamaali Vuoraa jalkalistat maalausteipillä, tai jos olet jo poistanut, seinän alaosa, jos uskot saavasi siistin viimeistelyn siveltimellä ilman suojamerkkiä. Maalaa aiemmin valmisteltu pinta noin 20 % uudella pinnalla, noin 10 % ohennetulla puulattiamaalilla ja anna kuivua. Jos maalaat puuta, joka sisältää paljon hartsia, tanniinia tai muita vaikuttavia aineita, pohjustele pinta erityisellä pohjamaalilla ennen ensimmäisen maalikerroksen levittämistä. Erikoispohjuste parantaa maalin tarttuvuutta eksoottiseen (öljyiseen) puulaatuun ja estää maalattua pintaa tahrautumasta puun vaikuttavien aineiden vaikutuksesta. Anna pohjamaalin kuivua vuorokausi ennen varsinaista maalausta puulattiamaalilla. Tarkista kuivuneet pohjamaalatut lattiat jo ennen maalausta ja korjaa pohjamaalin heikot kohdat tuoreella kerroksella. Käytä suurta sivellintä reunojen maalaamiseen. Maalaa seuraavaksi loput lattiasta telalla. Rullan jatkovarsi helpottaa työtä, mutta se ei ole välttämätön. Tee hyvää työtä vakavasti. Kolme ensimmäistä työvaihetta ovat ehdottomasti tärkeimmät lopputuloksen kannalta.

Siinä oli ensimmäinen kappale tekoälyä. Myöhemmissä kappaleissa oli ehkä vieläkin enemmän hölynpölyä, niin kuin vaikka se kohta, jossa maali voidaan poistaa ei-toivotuilta pinnoilta nukkaamattomalla liinalla, joka on kostutettu puurätillä. Aikamme tätä mietittiin, ja tultiin siihen tulokseen että tässä oli ehkä tarkoitettu tärpättiä. Tekoäly on ilmeisesti kuin joukko asiantuntijoita Mikki Hiiri Keisarina -sarjakuvassa :D. Onneksi luettiin tämä vasta sen jälkeen, kun lattia oli maalattu, koska muuten olisi ollut vaikea tehdä hyvää työtä vakavasti.