Sisäkaton maalaus Virtasen paneelimaalilla

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Vanhan talon maalien valinnassa hengittävyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Kun pohjatyöt on tehty vanhaa kunnioittaen, niin olisi melko älytöntä lähteä lateksilinjalle maaleissa. Meillä on hyvät kokemukset Virtasen neljän öljyn ulkomaalista, ja olikin iloinen yllätys, että Virtasen maalitehtaalla on myös sisämaaleja.

Tässä vaiheessa projektia valitsimme maaleiksi muovittomat Paneelimaalin ja Seinämaalin sekä lattiaan Porstua puulattiamaalin.

Virtasen Maalitehtaan maalipurkit
Tällä setillä maalataan tupa.

Ensimmäisenä maalausvuorossa oli tuvan katto, joka maalataan pellavaöljypohjaisella Virtasen Paneelimaalilla. Alkuvalmisteluja on jo tehty muutama viikko sitten, kun hioin katon kevyesti. Ennen maalausta tein vielä maalipesun – rehellisesti sanoen on ihan mahdollista, että hiekkapaperi tuskin on koskettanut ihan jokaista kohtaa. Ja pölyt olisi muutenkin pitänyt pestä pois.

Aloitin maalipesun perus säämiskämopilla. Sehän ei toiminut ollenkaan – sattumoisin en tajunnut ottaa huomioon painovoimaa :D. Kaikki mopin langat roikkuivat tietysti alaspäin, eikä pesusta tullut mitään. Onneksi käsin ei tarvinnut ruveta hinkkaamaan, koska siivousvälineitä löytyy vähän joka lähtöön. Mikrokuituliina ja laattamoppi toimivat tässä hyvin.

maalipesu
Painovoimassa on se hyvä puoli, että rätti pysyi oikein hyvin mopissa kiinni.

Kuvasta ei tätä näe, mutta kattopaneelit on joskus maalattu jollain oudolla maalilla, joka on paikka paikoin kerääntynyt epätasaisiksi röpelöiksi paneelien väliin. Ne olisi varmaan saanut hiottua tasaiseksi jollain Dremel-tyyppisellä työkalulla, mutta arvelin (aivan oikein), että epätasaisuudet eivät näy normaaliolosuhteissa. Itsekin huomasin ne vasta hiontavaiheessa, kun olin hyvän valon kanssa parinkymmenen sentin päässä. En siis tehnyt niille mitään, seuraava sukupolvi saa sitten halutessaan nysvätä tarkemmin.

maalaamaton katto
Tässä katto on pesun jälkeen odottamassa maalausta.

Maali oli melko juoksevaa, ja vähän jännitti, miten paljon siitä päätyy maalarin hiuksiin ja silmälaseihin. Mutta maalaaminen olikin yllättävän siistiä puuhaa. Maalia ei roiskunut juuri ollenkaan, ja epäilemättä rauhallisempi maalari olisi välttynyt kokonaan roiskeilta. Maali levittyi vaivattomasti ja tarttui siististi vanhaan paneeliin. Varmaankin juuri tuon ”löysyyden” vuoksi se myös tasoittui hyvin ja helposti.

Parit vinkit:

  • Käytä kumihanskoja – tuo jo mainittu painovoima pitää kyllä huolen siitä, että maalia valuu kattoa maalatessa pensselin vartta pitkin käsille välisellä. Maali lähtee kyllä iholta ihan vesipesulla.
  • Maalaa 2-4 lautaa kerrallaan päästä päähän – ja yritä jotenkin pitää rätinki, missä kohtaa olet menossa. Meillä uusi maali ei sävyltään ihan hirveästi eronnut vanhasta, ja koska maali kuivuu nopeasti, oli välillä vaikea nähdä, mistä pitää jatkaa (varsinkin tauon jälkeen). Kuitenkin äsken maalattua kohtaa oli paljon nihkeämpi vedellä uutta kerrosta, ja kai se voi näkyä lopputuloksessakin, jos jotkut kohdat on maalattu useampaan kerran kuin toiset.
käytetty maalipensseli
Painovoima piti huolen siitä, että pensseli näytti ammattimaalarin vuosia käytössä olleelta lempipensseliltä.

Sävyjen valinnasta

Virtasella on oma sävykartta ”Saariston värit”, josta valitsimme maalien sävyt. Olisimme voineet valita muidenkin sävyjärjestelmien sävyjä, mutta kolmen sivun kartasta oli helppo valita värit, sävyjä ei ollut liikaa ja valikoima oli kerralla nähtävissä. Kattomaaliin valitsimme sävyn ”Kuutsalo”, jota kuvailisin itse kerman väriseksi.

Värikartta
Saariston värit -värikartta.

Tapetointi makulatuuritapetilla

Makulatuuritapetti on valkoista paperitapettia, jonka päälle voi laittaa kuviotapettikerroksen tai maalin. Makulatuuritapetti liisteröidään huokolevyn päälle muovittomalla tapettiliisterillä.

Tavoitteemme on saada tupa valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, ja koska aika käy vähiin, niin työjärjestys määräytyy sen mukaan, mitä juuri nyt pystytään tekemään (eikä välttämättä sen perusteella missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä). Tänä viikonloppuna se työn talle tuli tuvan tapetointi makulatuuritapetilla.

Pohjatöinä olemme jo esiliisteröineet seinien puukuitulevyt kahteen kertaan löysällä tapettiliisterillä. Tapettiliisterin sekoitamme muovittomasta liisterijauheesta ja vedestä. Esiliisteröinnistä ja tapettiliisteristä löytyy lisää tarinaa täältä.

Liisteri kannattaa sekoittaa sauvasekoittimella, silloin ei tule paakkuja.

Vaikka olemme tehneet jo aika monta remonttia, emme koskaan ole tapetoineet paperitapettia. Työkalutkin piti ostaa nyt, kun yleensä meillä on edes jotain ennestään olemassa. Pahvinen tapetointipöytä, liisteriharja, muovinen tapettilasta ja tapettiveitsi hankittiin, sekä tietysti myös rulla makulatuuritapettia ja se liisterijauhe.

tapetointipöytä
Tapetointipöytä valmiina palvelukseen.

Luimme ahkerasti netistä työohjeita ja vinkkejä. Vaikka ohjeet olivat ihan hyviä, niissä oli sitä tiettyä ylimalkaisuutta, joka asiantuntijan jäljiltä ohjeisiin helposti jää. Meillä oli useita kysymyksiä, joihin ei perinneremonttiohjeista vastauksia löytynyt, eikä myöskään niistä blogikirjoituksista, joita luimme. Niissä usein todettiin, että tapetointi meni ”yllättävän hyvin” tai ”meillä oli vaikeuksia”, mutta ei selitetty tarkemmin. Minä kerron nyt, mihin pulmiin itse törmäsimme, ja joihinkin jopa keksimme ratkaisut. En tiedä olivatko ne oikeita, mutta me selvisimme niillä.

Tapetin liisteröinti ja vettyminen

Kun tapettia liisteröidään, liisteriä pitää levittää vuodan reunoja myöten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tapettipöytä on ihan liisterissä, jos sitä ei suojaa. Ja jos suojaa ei vaihda joka vuodan jälkeen, on liisteröitävä tapetti hetken päästä liisterissä, ja pahimmassa tapauksessa tarttuu kiinni suojaan tai pöytään.

Tässä meidän ratkaisumme: leikkasimme useita vuotia valmiiksi ja pinosimme ne tapetointipöydälle. Kolme päällekkäistä vuotaa laitettiin niin, että kaksi alimmaista näistä pöydän eri reunoille ja keskelle päällimmäiseksi liisteröitävä vuota. Nämä kaksi suojana toimivaa vuotaa saavat myös liisteriosumia, mutta päällimmäinen näistä vuodista siirtyy seuraavaksi liisteröitäväksi, ja tapettipinosta siirretään seuraava sen paikalle pöydän toiseen reunaan. Näin ei haittaa, että liisteriä tulee liisteröitävän vuodan ulkopuolelle, koska ne vuodat ovat seuraavana liisteröimisvuorossa. Ja liisteröitävä vuota makaa aina puhtaalla pinnalla. Pöydän päät suojasimme sanomalehdillä, jotka vaihdettiin joka vuodan jälkeen.

Tapettivuodat
Alimmaiset vuodat ovat suojassa päällimmäisten alla.
Tapetoija
Perinneremontoija hommissaan. Tässä kuvassa näkyy, miten tapetointipöytä on suojassa päällimmäisten tapettivuotien alla.

Tapettivuodan pitää vettyä taitettuna n. 10 minuuttia. Meillä oli tosi vähän taas tilaa yhtään millekään ylimääräiselle, joten laitettiin yksi vuota tapetointipöydän alle odottamaan, ja sillä aikana liisteröitiin seuraava. Se jätettiin sitten tapetointipöydälle vettymään.

Tapettivuota vettymässä
Pöydän alla oli juuri sopivasti tilaa taitellulle vuodalle.

Tapetin kiinnitys

Talomme nurkat ja seinät eivät todellakaan ole suorat, mutta silti on järkevää yrittää laittaa tapetit edes jotenkin suoraan. Aloituskohtaan piirrettiin siis viiva vatupassin avulla. Ensimmäinen vuota kohdistettiin viivaan.

Tapetoinnin aloituskohta
Pitkä vatupassi on ollut kätevä, ties kuinka monetta remonttia meillä avustamassa.

Huokolevyjen saumaan suositellaan perinnetapetointiohjeissa kuittipaperia ”sillaksi” saumakohdan yli. Kuittipaperi kastellaan vedellä ja painellaan sauman päälle. Tapetti kiinnitetään seinään, ja tapettiliisteri tarttuu kuittipaperiin, joka on kuitenkin irti seinästä. Silloin saumakohdan eläminen ei ainakaan toivon mukaan revi tapettiin halkeamia.

kuittipaperin kastelu
Kuittipaperi oli helppo kastella se vetämällä vesiastian kautta.
kuittipaperin kiinnitys
Märkä kuittipaperi tarttuu yllättävän helposti seinään. Olisin parin sauman kohdalla kaivannut nuppineulaa, jolla liuskan olisi voinut ylhäältä kiinnittää.
kuittipaperi seinässä
Nyt tuohon pitäisi saada vuota nopeasti, ennen kuin kuittipaperi kuivuu. Tässä näkyy samalla kaikista vaikein kohta – tuo nurkka teetti paljon työtä.

Nurkkien tapetointi oli älyttömän vaikeaa. Ehkä suoriin nurkkiin on helppo laittaa vuota kiinni, mutta meidän nurkkiin tapetti ei noin vain asettunutkaan. Kun vuota paineltiin nurkkaan kiinni, oli seuraavalle seinälle menevä reuna ihan vinossa – seinän ylälaidassa sitä saattoi riittää vaikka kymmenen senttiä toisen seinän puolelle, mutta alalaidassa vain viisi. Tapetti meni ihan väkisellä ruttuun tai siihen tuli ilmakuplia. Todettiin, että nurkan yli voi mennä vain suunnilleen parin sentin verran korkeintaan, että tapetti oli ylipäätään mahdollista saada sileäksi myös seuraavalle seinälle. Tapettia ei silloin kannata kiinnittää seinään kuin sen parin sentin verran, jotta ylimääräisen osuuden voi leikata irti, kun tapetti on kuivunut. Luonnollisestikin se nurkka jää sitten siihen kuivumaan, ja pitää jatkaa jonnekin toiseen suuntaan.

Myös sähköjohtojen kohdat ja ilmalämpöpumpun kiertäminen olivat hankalia. Märkää tapettia on vaikea leikata, koska se repeää helposti. Onnistuttiin kuitenkin tekemään sähköjohtojen kohtaan ristiviillot, mistä aika pienin vaurioin saatiin johto läpi.

Ilmalämpöpumppu olisi tietysti pitänyt asennuttaa vasta, kun tapetit ja maalit olivat paikallaan, mutta se ei nyt mennyt niin, koska pumppujen asentajat tulevat silloin kun sun vuoro on, ei silloin kun olisi muuten paras ajankohta. Saatiin tapetti jaettua sillä lailla hyvin, että ensin kiinnitettiin yksi lyhyt vuota pumpun alle. Toinen vuota jouduttiin leikkaamaan muotoon, ja samaan vuotaan osui vielä se perhanan sähköjohdon läpivienti ja nurkka. Ei mennyt kuin Strömsössä, mutta onneksi tuo nurkka on ehkä kaikista pimein. Ja todennäköisesti mies laittaa nurkan vielä kapealla tapettisuikaleella kokonaan uusiksi.

tapetoitu seinä
Tässä yhden päivän tulos.

Yhden päivän aikana saatiin tapetoitua n. 1/3 huoneesta. Tämän jälkeen on enää yksi nurkka, loput on ”suoraa” seinää. Kyllä se tästä.

Vanhan puulattian kunnostus – kaikki vaiheet

Vanhan puulattian kunnostaminen ei ole lyhytjännitteisen puuhaa. Työssä on monta vaihetta, eivätkä kaikki ole mitenkään kivoja tai edes miellyttäviä. Työ kuitenkin kannattaa, sillä vanhassa talossa vanha lattia näyttää oikealta, ja laudat ovat taatusti ehtaa tavaraa.

Olen kirjoittanut useita tarkempia kirjoituksia lattian kunnostuksen vaiheista, tässä artikkelissa on koottuna eri vaiheet lyhyillä kommenteilla ja kuvilla. Kirjoituksen lopusta löydät linkit aikaisempiin juttuihin.

Purkutyöt

Meillä lattioita peitti kaksi muovimattokerrosta ja lastulevyt, emmekä tienneet mitä alta löytyy. Kaikki kerrokset purettiin pois, ja niiden alta paljastui iloinen yllätys.

Muovimattojen liimoissa voi olla asbestia, ennen purkamista kannattaa teettää asbestitestit.
puulattia
Kerrosten alta löytyi vanha puulattia
lautalattia
Lattia näytti todella hyväkuntoiselta. Lastulevyt ja muovimatot oli todennäköisesti asennettu eristyssyistä.

Kun päällikerrokset oli purettu, purettiin myös vanhat laudat pois, koska se oli ainoa tapa selvittää, miten alapohja on eristetty (meidän talossa ei ole rossipohjaa). Laudoista piti vielä poistaa purkamisen jälkeen poistaa kaikki vanhat naulat, ja sen jälkeen ne taapeloitiin sateelta suojaan uutta käyttöä odottamaan.

Laudat kannattaa numeroida ja merkitä selvästi, miten päin kukin lauta paikalleen tulee.

Kun laudat olivat pois tieltä, purimme kaikki lattianiskat ja lapioimme vanhat eristeet säkkeihin. Niskoja ei ihan välttämättä olisi tarvinnut purkaa, mutta perustuslaatta vaati pieniä korjauksia ja niskat olivat vähän tiellä.

Vanhojen eristeiden säkittämisessä kannattaa käyttää kunnollisia hengityssuojia.  Isompien alojen tyhjennykseen kannattaa ottaa imuauto. 
Alapohja
Tässä kuvassa on makuuhuoneen lattia vanhoista eristeistä lähes kokonaan tyhjennettynä.

Rakenteet ja eristäminen

Kun alapohja oli siivottu eristeistä ja kaikki vanhat rakenteet purettu, betonin päälle laitettiin bitumihuopa, jotta niskat ja eristeet eivät pääse betonin kanssa kosketuksiin. Niskat rakennettiin samoille kohdille kuin vanhat, koska osaa lattialaudoista oli veistetty sopimaan paremmin paikoilleen. Tavoite oli, että asennuksen aikana ei tarvitsisi säätää korkoja.

lattiarakenteet
Makuuhuoneen lattia ennen eristystä.
Tässä vaiheessa kannattaa vetää sähköt putkiin lattian alle.

Lattian alle puhallettiin selluvilla. Villan puhaltamiseen tarvitaan erillinen kone, joka hajottaa tiiviit paalit silpuksi. Ihan penet määrät voi sekoittaa saavissa betonivispilällä, isoille alueille kannattaa ottaa puhallusauto.

Puhallusvilla pitää "ylitäyttää", koska se pitää painella tiiviimmäksi valmistajan ohjeiden mukaan.
puhallusvilla
Tältä näytti makuuhuone ennen painelua.

Tärkeä eristämisen vaihe on paperointi. Eristeiden päälle laitetaan paperit reilulla limisaumalla ja niin, että paperi nousee myös seinälle. Niin ei pääse veto käymään lattian alta – ja kylläpähän paperi on aika tärkeä myös siksi, että eristepöly ei pääse nousemaan lattianraoista huonetilaan.

Paperiin ei saa tulla reikiä. Me paperoimme lattiaa sitä mukaa, kun lautoja laitettiin paikalleen, koska paperoidun lattian päällä käveleminen on vähän riskaabelia.
Lattian paperointi
Tästä kuvasta näkyy hyvin paperin limityksen idea. Meillä päästiin tekemään seinien levytystä ennen lattiaa, ja siksi seinien paperit on vedetty osittain lattian päälle.

Lautojen kiinnittäminen

Vasta tässä vaiheessa päästään viimein kiinnittämään lattiaa. Numeroidut laudat ladotaan numerojärjestyksessä ja naulataan samoista rei’istä lattianiskoihin. Meillä kävi niin, että kaikki niskat eivät ihan osuneet vanhojen reikien kohdalle. Ilmeisesti vanhat niskat eivät olleet ihan suoria kuitenkaan.

Lattian naulaus
Me aloitimme lautojen kiinnittämisen kellarin luukun kohdalta ja edettiin siitä sitten kohti reunoja.
Lautojen alta kannattaa imuroida kaikki pölyt ja roskat pois mahdollisimman tarkkaan.  
imurointia
Akkukäyttöinen rakennusimuri on ihan loistava keksintö.

Kun lankut on naulattu kiinni, naulat paukutetaan vielä syvemmälle tuurnan avulla. Näin lautaan ei tule ylimääräisiä vasaranjälkiä.

Tuurnalla naulaus
Tuurnalla saadaan naulankannat siististi paukutettua laudan sisään.

Viimeistelyt

Kun lattia on kiinnitetty paikalleen, pitää ennen maalausta vielä tehdä viimestelyhommia. Lautoja kannattaa hioa sen verran, että maali tarttuu paremmin kiinni – itse tein tämän homman onneksi kesällä ulkona. Hiontapöly on niin hienoa, että sitä ei oikein voi estää joutumasta lattianrakoihin.

Jos lattiassa on isoja rakoja, niitä voi täyttää esim. pyörittämällä sanomalehtisuikaleesta tiukkaa ”paperinarua” ja painelemalla sen rakoseen. Jos rako on iso, voi yrittää myös ajaa siihen soiron laudasta ja liimata sen puuliimalla rakoon. Pakkelit sun muut täytteet eivät välttämättä tule kestämään, koska lattia elää joka tapauksessa vuodenaikojen ja kosteusprosenttien mukaan.

sanomalehtinarua laittamassa
Laitoimme sanomalehtinarua ainoastaan sellaisiin rakoihin, jotka olivat isompia kuin tuon lastan paksuus. Yllättävän paljon narua kuluikin.

Me jouduimme vielä pakkeloimaan ne vanhat naulanreiät, jotka jäivät tyhjiksi. Muuten emme koloja ja kolhuja paklanneet – elämisen jäljet saavat vanhassa lattiassa näkyä. Paklatut kohdat pitää vielä hioa ja imuroida pölyt pois.

pakkelointi
Ylimääräiset naulanreiät pakkelointiin puukitillä.

Sitten lattia on valmis maalattavaksi. Lattian sävyksi meillä tulee vastaava, joka lattiassa on ollut aikaisemminkin. Värin koodi on 0294 Sienna. Koemaalaus osoitti sävyn olevan hyvin lähellä oikeaa. Sillä mennään.

Koemaali ei ole samaa, jolla lattia tullaan maalaamaan, mutta kuitenkin öljymaalia. Sävyn pitäisi kuitenkin olla aika lähellä lopullista maalin väriä.

Linkit aikaisempiin kirjoituksiin

Seinien esiliisteröinti

Olemme asentaneet hirsiseinien sisäpuoliseksi eristeeksi kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä. Ennen tapetointia levyt pitää esiliisteröidä, jotta tapettien liisteri ei imeydy levyyn ja tapetit putoa seiniltä.

Jos kuitulevyjen asennus kiinnostaa, löytyy siihen liittyvä blogikirjoitus täältä.

Hirsitaloon kannattaa valita tapettiliisteriksi muoviton liisteri – mitä suurin osa rautakaupoissa myytävistä tapettiliistereista ei muuten todellakaan ole. Jos haluaa olla todellinen perinnetapetoija, voi liisterin keittää itse vehnäjauhosta ja vedestä. Minä olisin ollut valmis kokeiluun, mutta mies epäili, että vehnäjauholiisteri rupeaa ”käydä rutkuttamaan” seinässä, joten päädyttiin ostoliisteriin.

tapettiliisteripussi
Tätä liisteriä hankittiin, sitä saa ainakin Suomen Luonnonmaalit -nimisestä kaupasta.

Pussin kyljessä oli annosteluohje eri käyttötarkoituksiin – mutta minun päättelykyvylläni ei kyllä kovin eksaktia seosta pystynyt tekemään. Veden määrä oli ilmoitettu litroissa (luonnollisesti), mutta liisterijauheen määrä grammoissa. Aikani rapsuttelin päätäni ja annostelin ainekset silmämääräisesti, koska vaakaa jauheen punnitsemiseen ei ollut käytettävissä.

liisteri
Tällaista liisteristä tuli – ei mitään tietoa onko liian paksua vai löysää.

Muuten ohjeet olivat hyvät, hyvä sekoitus aluksi, sitten tunniksi turpoamaan ja vielä ennen liisteröintiä kunnollinen sekoitus. Tietysti olin kuvitellut heti ryhtyväni liisteröintihommiin, joten piti vähän keksiä varastonsiivoushommaa välitöiksi.

liisteriä levitetään telalla
Telalla liisterin levitys sujui nopeasti.

Levitin liisterin isoille pinnoille telalla, ja nurkkiin sekä seinän ylä- ja alareunoihin pensselillä. Jostain ohjeesta olen lukenut, että liisteröity puukuitulevy haisee märkänä, mutta että haju lähtee, kun levy kuivuu. Minusta kuuluisi sanoa, että se TUOKSUU eikä haise. Nimittäin minun hajuaistini rekisteröi ihanan Bastogne-keksien tuoksun… Niitä pitää ostaa huomenna remonttievääksi! (On kyllä mahdollista, että haju-kommentti koski sitä vehnäjauhomönjällä liisteröintiä – en taida uskaltaa kokeilla sitä.)

liisterin levitys pesselillä
Nurkat ja reunat liisteröin pensselillä.

Homma jäi vähän kesken, kun aika loppui kesken, joten pääsen nauttimaan keksintuoksusta huomennakin. Onneksi liisteröidyn ja liisteröimättömän seinän raja näkyy selvästi.

liisteröity seinä
Kiinnittelin pahimmin näkyviin naulankohtiin pieniä kuittipaperin paloja. Tämänkin vinkin luin jostain ohjeesta, toivottavasti se toimii.

Sen verran jäi mietityttämään liisterin annostelu, että otin pussin kotiin mukaan ja punnitsin jauheen keittiövaa’alla. 1 dl liisteriä painaa 34 grammaa, ja siitäpä sain huomiselle laskettua sekoitussuhteen. Mietinpä vain, että miksihän tätä tietoa ei voinut pussin kylkeen laittaa.

tapettiliisterijauheen punnitseminen
Tapetoinnissa tarvitaan myös vaakaa – näköjään.

Näin rakennat kaaoksen rakennustyömaalle

Katselin eilen vähän tarkemmin ympärilleni Elviiran pihalla. Järkytyksekseni huomasin, että ihan huomaamatta ja yllättäen olen onnistunut luomaan – en englantilaista puutarhaa vaan enemmänkin venäläistyyppisen sellaisen. Eikä se oikeastaan vaatinut muuta kuin vähän kiirettä ja sitäkin enemmän laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.

Kesä on ollut aika kiireinen, myönnän sen. Mutta ehkäpä tässä on nyt hyvä opetus kaikille rakentajille: rakennustyömaan ympäristöä ei saa jättää hetkeksikään huomiotta, vaan sitä pitää JATKUVASTI siivota ja paimentaa jottei kävisi kuten meille. Nyt, hyvät ystävät, esittelen teille varoittavan esimerkin siitä, kuinka käy, jos sulkee silmänsä lähiympäristön rappiolta.

Pressujen peittämiä lautakasoja
Tässä ikävä yleiskuva kaameasta todellisuudesta. Ei tätä tarkoituksella tehty. Pressujen alla on purkulautoja, joista pitää poistaa naulat – sitä ei vaan ole ehditty tehdä. Ja kun ympäristö on muutenkin kaoottisessa tilassa, on petollisen helppo viimeistellä se jättämällä kaikki tavarat niille sijoilleen. Reuhottamaan, se on oikea termi tässä.
Lautakasoja
Sama näkymä toiselta päin. Nämä laudat eivät ole olleet edes peittämisen arvoisia. Miksi, oi miksi emme ole niitä joko a) vieneet kaatopaikalle tai b) edes järjestelleet asiallisesti. Ajan puute on aina hyvä argumentti, mutta ei kelpaa. Pressu peittää kasan vanhoja hirsiä, jotka lähtevät piakkoin uuteen kotiin – jos niitä nyt mahtuu tuosta edes hakemaan.
halkopino
Otetaanpa vähän detaljia tähän näkymään. Kyllä – myös kastelukannut voi heitellä kaivon viereen miten sattuu, koska NE eivät tässä ole varsinaisesti se, mikä maisemaa rumentaa. Mutta kyllä ne tavallaan viimeisen silauksen antavat.

Lisää lautakasoja – jos näitä edes kasoiksi voi sanoa. Jos haluat venäläistää puutarhasi, niin on tärkeää muistaa, että kaikki tavarat voi viskoa sikin sokin. Järjestys on ihan yliarvostettua, ja se näyttääkin liian mukavalta. Ja kaikkihan tietää, että esim. lautojen siistiin pinoon laittaminen vie helposti useammankin minuutin pidempään kuin niiden hujan hajan viskominen.

Epäjärjestyksen ylläpitämiseen ja yllätykselliseen eskaloitumiseen ei useinkaan riitä pelkkä oma panostus. Tarpeen mukaan sitä voi helposti lisätä, jos tontilla tehdään myös maansiirto- ja / tai kaivuutöitä. Erilaisia maa-aineskasoja, jättimäisiä kuoppia ja maan alta löytyneitä aarteita (tässä juurakoita) löytyy sieltä täältä, kuten myös kaivuussa käytettyjä tarvikkeita. Voit mukavasti pitkittää kaaosta pyytämällä urakoitsijaa välillä poistumaan muutamaksi viikoksi, mutta useinkaan heitä ei tarvitse edes erikseen pyytää.

Viihtyisät oleskelualueet pihalla ovat yliarvostettuja. Jos olet vaikkapa sijoittanut penkin ihastuttavasti syreenin alle, on syytä hyvin pian asetella siihen roskia ja muuta ryönää, että työnteko ei vain keskeydy tyhjänpäiväiseen istuskeluun. Puutarhapöytä kannattaa blokata erilaisilla tavaroilla, koska ihan hyvin voi talkoopäivänä seisaaltaankin syödä. Luonnollisestikin pressut ja kaikenlaiset purkutavarat luovat sopivasti välinpitämätöntä ilmettä. Kaiken kruunaa pikanttina yksityiskohtana kottikärryt – tietenkin kumollaan.

Eikö olekin masentavaa. Kaikki tämä olisi vältetty sillä, että olisi jokaisesta työpäivästä käyttänyt vaikka vartin verran pieneen siivoiluun. Nyt edessä on vähintään päivän urakka. Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua!

Vanhan talon laajennuksen suunnittelu

Kun ostimme mökkimme, siinä oli n. 40 neliötä tilaa. Pieni tupa, vielä pienempi kamari ja kuisti. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, saati vessaa tai kylpyhuonetta, ja niiden vuoksi päädyttiin laajennusprojektiin. Emme halunneet tuoda vesi- ja viemäriputkia vanhalle puolelle, joten suunnittelun lähtökohta oli että kylpyhuone ja keittiö tulevat laajennukseen.

Koko suunnittelu lähti oikeastaan kuistin katon muodosta. Emme halunneet viistokattoista kuistia, koska se olisi ollut vähän mölön näköinen isommassa kuistissa – ja kuistia olisi pakko suurentaa, jotta kaikki toiminnot saataisiin laajennukseen mahtumaan. Mieluinen katon muoto sattui löytymään kesämökillä lojuneesta Meidän Talo -lehdestä.

kuva kuistista
Tässä meidän inspiraatiomme kuistin kattorakenteesta (valokuva otettu Meidän Talo -lehdestä 6-7 / 2021).

Sitten piirsimme itse ensimmäisen suunnitelman huonejärjestyksestä. Aika monta hakua hakua tein sanoilla ”pieni kylpyhuone” ja ”small bathroom”, ja tulosten perusteella hahmottelin minimikoon kylppärille. Tässä vaiheessa vielä ajateltiin, että myös keittiö tulisi kuistille, ja pienempään lisähuoneeseen tulisi kirjastohuone. Ajatuksena oli, että tuon lisähuoneen harja tulisi vähän matalemmaksi kuin vanhan puolen harja, jolloin vanhaa hyväkuntoista kattoa ei tarvitsisi uusia.

pohjapiirustus
Ensimmäinen hahmotelma pohjapiirustuksesta. Laajennus kattaa tässä kuistin ja oikealla olevan pienen huoneen.

Löysimme suunnittelua tekemään jo eläkkeelle jääneen rakennusinsinöörin, jolla oli kokemusta useammasta vastaavasta projektista. Hän piirsi ensimmäisten ehdotusten pohjalta tarkempia piirustuksia, ja siinä kävi sitten ilmi, että rakenteellisesti kuistia ei pysty rakentamaan niin isoksi kuin me itse ajattelimme. Kuistin kattorakenteet eivät mahtuisi matalemmalla olevan lisähuoneen katon lappeen alle.

talon piirroskuva
Tämä oli ensimmäinen suunnittelijan piirtämä versio. Kuisti on auttamatta liian pieni, emme olisi sinne saaneet kaikkea tarpeellista.

Muutaman iteraation jälkeen päädyimme siihen, että vanha katto uusitaan myös ja lisähuoneen katto tulee samaan korkoon vanhan kanssa. Tässä vaiheessa mukaan tuli jo ajatus symmetriasta, eli uusi huone piirrettiin saman kokoiseksi kuin toisessa päädyssä oleva vanha huone. Talon takana olevat ikkunat sijoiteltaisiin myös symmetrisesti, ja kuisti rakennetaan niin, että se sijoittuu talon etuseinän keskelle.

Nämä kaikki muutokset johtivat kuningasideaan: uuteen huoneeseen (eli talon uuteen päätyyn) tulisi pariovet pihalle! Pariovet terassille on ollut minun haaveeni jo pitkään, ja nyt se viimein toteutuu.

Julkisivukuva
Lopullinen julkisivukuva. Siinä näkyy hyvin myös kuistin katon muoto.

Tässä vaiheessa olimme vielä siinä ajatuksessa, että keittiö tehtäisiin kuistille ja vanha tupa olisi ruokailutila ja keittiön jatke. Uuteen huoneeseen tulisi kirjasto / olohuone. Sitten laitoin pohjakuvaa serkulleni Riitalle katsottavaksi, ja häneltä tuli idea keittiön ja kirjaston paikkojen vaihtamisesta päikseen.

Sehän olikin ihan loistoidea! Kirjastohuoneeseen saataisiin takka, keittiölle varattuun kuistitilaan pieni työtila etätöitä varten ja keittiö tulisi talon aurinkoiselle puolelle. Ja keittiöstä uloskäynti terassille grillailua ja ulkona syömistä varten. Aina kannattaa kysyä kommentteja, se on tämän tarinan opetus!

lopullinen pohjapiirros
Tässä lopullinen pohjakuva. Keittiön oven avautumissuuntaa muutetaan, ja myös porstuan ja makuuhuoneen välinen ovi vaihtaa paikkaa, mutta muuten mennään suunnilleen tällä.

Vaikka vanhan puolen katon uusiminen toi jonkun verran lisäkustannuksia, niin olemme todella tyytyväisiä ratkaisuun. Kun talo joskus viimein valmistuu ja saa maalinkin pintaan, se toivottavasti näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut siinä.

uusi katto
Katto on jo paikallaan. Ja hyvältä näyttää.

Takkanurkkauksen insipiraatio

Vielä yksi purkutyö oli vanhalla puolella tehtävänä: tuvan hormin vieressä olevan kolosen rakennelmat. Ollaan lykätty tätä työtä, koska emme oikein pystyneet päättämään puretaanko tiilistä tehtyjä hyllyjä ylipäätään vai ei. Lopulta kuitenkin päätettiin purkaa se, koska tiilihyllyt oli tehty lastulevyjen päälle, eli ne eivät ainakaan alkuperäiset olleet.

Tuvassa on joskus ollut iso leivinuuni, mutta siinä vaiheessa kun me talon ostimme ei koko rakennuksessa ollut yhtään toimivaa tulisijaa. Onneksi kuitenkin on toimiva hormi, joten tupaan voidaan hankkia jonkunlainen uuni. Emme ole vielä löytäneet sopivaa mallia, tai ylipäänsä edes päättäneet, millainen takka paikalle tulisi. Se on selvä, että kovin iso se ei voi olla, koska huonekin on niin pieni.

Hormin ja seinän väliin on tosiaan jossain vaiheessa tehty jonkunlaisen kaapin virkaa hoitava rakennelma, jossa oli tiilistä rakennettu alaosa ja lisäksi pari hyllyä. Nämä systeemit nyt purettiin, ja viimeisetkin lastulevyt talosta ulos saatiin.

Hormin nurkka
Ennen ja jälkeen. Olen aika varma, että saamme tähän jotain kauniimpaa tilalle.

Olen jo pidempään miettinyt, mitä tuohon hormin nurkkaan voitaisiin tehdä. Inspiraatiota olen hakenut Jenny Rose-Innesin kirjasta British Designers at Home -kirjasta ja Pinterestistä. Tällä hetkellä suunnitelma on rakentaa hormin molemmille puolille (tai pelkästään seinän puolelle) kapeat kirjahyllyt. Meillä nimittäin riittää kirjoja, vaikka laitettaisiin kaikki seinät hyllyjä täyteen.

Vihreä kirjahylly
Inspiraatio 1: hylly vain toisella puolella takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home
Kirjahyllyt takan ympärillä
Inspiraatio 2: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home
Takka ja kirjahyllyt
Inspiraatio 3: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home.

Vaikka purkaminen on rankkaa ja tympeää hommaa, niin hyvä puoli on se, että saadaan lisää tiiliä! Meillä on jo mukava määrä purkutiiliä, joita on haalittu vähän sieltä ja täältä. Emme pääse niitä hyödyntämään vielä tänä vuonna, emmekä ehkä vielä ensikään vuonna, mutta niiden varalle on suuret suunnitelmat!

Tiiliä
Näin paljon meillä on jo tiiliä! Näistä tekee vaikka mitä.
Arabian tiiliä
Meille on kertynyt jonkun verran leimattuja tulitiiliä. Tästä purkuoperaatiosta tuli muutama Arabian tiili, ja ennestään meillä on mm. joitain Högforsin vastaavia. Niistä voi tehdä vaikka pienen lattian. Jonnekin. Joskus.

Hirsitalon seinien eristäminen

Vanhan puolen seinät eristetään perinnetyyliin. Hirsien päälle asennetaan kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä ja veto suljetaan muovittoman ilmansulkupahvin taakse.

Viikko sitten aloitimme vanhan puolen tuvassa seinien levyttämisen. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tämä(kin) työvaihe on melko hidas, ja pienissä tiloissa melkoista äheltämistä. Ja tässäkin asiassa opitaan koko ajan siitä, miten, millä työkaluilla ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Niin että loppupuolella urakkaa työt alkavat sitten jo suorastaan sujua.

Ennen levyjen asentamista pitää ensin paperoida nurkat ja lattian- ja katonrajat huolellisesti. Paperointiin käytetään ilmeisesti sitä ainoaa oikeaa ilmansulkupaperia, eli perinne-Pahvi-Paavoa – sitä samaa, mitä lattioidenkin alle tulee.

Optimitilanteessa myös sisäkaton yläpuolelle tulisi paperointi, ja seinän ja katon paperit menisivät limittäin. Mutta katto on sen verran hyvässä kunnossa, että ei oteta sitä alas. Laitettiin katonrajaankin kuitenkin paperi, ja toivotaan, että leveä kattolista sulkee enimmät vedot pois.

Katonrajan paperointi
Katon ja seinän sauma jää paperin taakse, ja paperi jää kattolistan taakse.

Nurkkiin paperi laitetaan sen verran pitkänä, että se limittyy katonrajan paperin ja lattian alle laitettavan paperin kanssa. Myös lattian ja seinän rajaan laitetaan paperi vastaavalla tavalla – yläosa jää kuitulevyn alle ja alaosa limittyy lattian paperoinnin kanssa. Tavoitteena on siis tilanne, että kaikki vedon reitit suljetaan paperilla. Tuntuu ihan ihmeelliseltä käyttää ohutta kartonkia eristeenä, mutta ilmeisesti se toimii.

Kaikki nurkat paperoidaan huolella, eikä paperiin tietenkään saa tulla reikiä. Tässä jostain syystä paperointi tehty kahdessa osassa – kunnon limisauma toivottavasti pitää vedon poissa.

Kun nurkat on paperoitu, levytys voi alkaa. Ohjeet kannattaa katsoa netistä, täältä löytyy ohjeet pdf:nä. Ylivoimaisesti hankalinta oli ensimmäisen levyn muodon piirtäminen rakotulkilla ja sähköjohtojen ujuttaminen levyjen edestä. Meillä on ohimennen sanoen ihan huippusähkäri, hän on löytänyt ratkaisuehdotukset kaikkiin hankaliin kohtiin. Saadaan oikeastaan kaikki johdotukset piiloon, ne tuodaan katkaisijoille ja pistokkeille pääasiassa urittamalla ensimmäinen puukuitulevykerros. Kattovalaisimille tuodaan sähköt katon läpi ullakolta.

ensimmäisen levyn mittaaminen
Mies käytti ensimmäisen levyn mittaamiseen rakotulkkia, jossa lyijykynä nojasi rullamitan päällä.

Huokoinen puukuitulevy on melko – no, huokoista – eikä sen sahaaminen ei ollutkaan yllättäen ihan helppoa. Ensin yritettiin käsisahalla, mutta saha meni tukkoon jo parinkymmenen sentin jälkeen. Onneksi meillä on ihan tolkuton valikoima erilaisia akkukäyttöisiä työkaluja (sähköt edelleen poikki…), ja päästiin jatkamaan käsisirkkelillä. Siinä on tarpeeksi iso hammastus, että puru ei sitä tuki. Kaikki hienosäätö tehtiin kuviosahalla.

käsisirkkeli
Käsisirkkelillä oli helpoin katkaista levyt oikeaan mittaan.

Tupaan on nyt laitettu levyt nurkkiin. Levyjä tulee lopulta kaksi kerrosta, niin että levykerrosten saumat eivät tule samoille kohdille. Tämäkin on sitä vedonhallintaa. Muuta eristystä ei vanhalle puolelle tule. Sisältä päin kerrokset ovat siis:

  • kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä
  • paperi nurkissa
  • hirsi
  • tervapaperi
  • lautavuoraus

Näillä pitäisi pakkasen pysyä poissa. Meillä seinien levytys jatkuu parin viikon päästä, sillä yllättäen meillä vaihtui tuotantosuunta. Ensin laitetaankin tuvan lattia valmiiksi, ja sitten vasta hoidetaan seinien levytys loppuun. Miksi, se selviää seuraavassa tarinassa :).

Nurkka levytettynä
Ensimmäinen nurkka kertaalleen levytettynä.

Lautalattia ponttilaudasta

Pikkuisen makuuhuoneen ja porstuan lautoja ei voinut sellaisenaan uusiokäyttää, joten rakensimme lattian uudesta laudasta. Materiaaliksi valikoitui jykevä ponttilauta, jonka paksuus on 33 mm ja leveys 190 mm. Tämä lattia kestää vuosikymmenet eikä notku kävellessä.

Tupaan saimme laitettua vanhat lattialaudat takaisin, mutta makuuhuoneessa oli käytetty ponttilautaa, eikä se lähtenyt ihan vaurioitta purkaessa irti. Porstuan vanhat lattialaudat taas lemahtivat pahemman kerran lehmänsonnalta. Epäilemättä navettakenkiä ja muita tamineita oli säilytetty porstuan nurkassa vuosikymmenten ajan. Vaikka nämä laudat eivät päässeet takaisin entiselle paikalleen, eivät nekään mene hukkaan – lautojen uusiokäytöstä myöhemmin lisää.

Eristetty lattian alapohja
Lattia ennen paperointia ja lautoja.

Paperointi

Lattialle on aikaisemmin jo puhallettu selluvilla, ja tämän viikonlopun urakkana oli nyt laittaa eristeet piiloon. Eristeen päälle tulee muoviton paperi, jonka tarkoitus on pitää eristeet ja niiden pölyt pois huoneilmasta, ja erityisesti myö estää vetoa.

Paperivuodat laitetaan lattiaan riittävästi limittäin, että sen raoista ei pääse käymään veto. Se myös nostetaan seinille ”riittävästi” samasta syystä. Nurkkiin tehdään taitokset, paperia ei saa viiltää auki. Tämä ”riittävä” määrä seinille tai limitykseen on ehkä jossain määrin tulkintakysymys, mutta tärkeää on, että rakoja ei jää. Paperin täytyy yltää seinillä sen verran korkealle, että seiniin tuleva kuitulevy tulee paperin päälle, ja sulkee vedon taakseen.

Pelattiin lattian alle jäävien limisaumojen kanssa reilusti varman päälle, ja laitettiin paperit varmaan 30 cm päällekkäin. Tämäkin olisi ehkä kannattanut laskea, koska viimeinen paperi tuli sitten käytännössä lähes kokonaan edellisen päälle ja seinällekin sitä jäi ainakin metrin verran. Jos vähän olisi laskelmoitu, niin yksi paperivuota olisi säästetty, vaikka limisaumaa olisi ollut ”vain” 20 cm.

Kaksi lautaa
Tästä urakka alkoi: kaksi ensimmäistä lautaa porstuaan. Ulkopuolelle tulee lämmin eteinen, joten paperia ei tarvinnut nostaa seinälle. Sen verran tuotiin yli, että saadaan se kynnyksen alle.

Lautojen sahaaminen

Koska suurin osa lattiasta jää komeron ja sängyn alle, päädyimme ottamaan talouslaadun lautaa. Visuaaliset virheet eivät meillä haittaa, koska lattia maalataan vanhaan tyyliin punaruskeaksi, mutta oksankohtia ja muitakin kuin visuaalisia virheitä tavarassa oli. Suunnittelua ja mallausta siis tarvittiin, sekä huonojen kohtien minimoimiseksi ja siksi, että osa laudoista jatkettiin päätypontista. Piti varmistaa, että saumat eivät tule samoihin kohtiin, ja että saisimme suurimman osan jatketuista laudoista osumaan sängyn alle.

Sahaus tehtiin kamarin ja porstuan viereisessä tuvassa, ja kovasti meillä oli ahdasta. Lautojen pituus oli 4,5 m, joka on vähän enemmän kuin koko tuvan leveys. Lautapinot mahtuivat juuri ja juuri oviaukon kohtaan täyspitkinä. Jos tilaa olisi ollut enemmän, olisi laudat ilman muuta kannattanut purkaa paketeistaan ja suunnitella sahausjärjestys kokonaisuutena. Nyt se ei siis ollut mahdollista, joten tehtiin suunnitelmaa sitä mukaa, kun työ eteni. Hyvin olivat sahalla määrän laskeneet, ja hyvin onnistuttiin itsekin suunnittelussa, turhia hukkapaloja ei jäänyt oikeastaan ollenkaan.

Mies oli löytänyt käytetyn akkukäyttöisen liukujiirisahan, ja se maksoi jo tässä urakassa itsensä takaisin, ainakin jos meillä olisi kirosanapurkki käytössä. Muuten olisi mennyt käsisahaukseksi, koska sähköä ei edelleenkään ole mökissä.

liukujiirisaha
Korvaamaton apuväline liukujiirisaha. Ja valaistukseenkin nokkela keinot keksii – tehokas taskulamppu kattoon roikkumaan. Huomaa myös VAAHTOSAMMUTIN! Se on välttämätön työmaalla, muista se!

Vinkki! Ehkä vielä olisi tehokkaammin pystytty käyttämään laudat, jos olisi älytty heti alusta pitäen sahata täyspitkät lankut vuorotellen eri päistä lautoja, niin että olisi jäänyt tasaisesti sekä naaras- että urosponttisia jämäpaloja. Niistä olisi sillä lailla saanut joustavammin yhdisteltyä jatkettavia lankkuja.

Lautoja ei vielä naputeltu pontteihin, saati että olisi ruuvattu kiinni. Ladottiin ne vain kevyesti pontteihin ja laitettiin painot päälle. Saavat asettua siinä vapaasti ensin useamman viikon senkin jälkeen, kun saadaan mökkiin lämmöt. Ei päästä vielä kuukausiin tänne asumaan, joten kuivukoot rauhassa irtaallaan.

Lattialaudat valmiiksi sahattuina ja painojen alla. Huomaa ”riittävästi” takaseinälle nostettu paperi.

Komeroidea

Tuosta edellisestä kuvasta näkyy, että porstua ja makuuhuone ovat vielä yhtä yhtenäistä tilaa. Aikaisemmin näitä kahta tilaa erotti väliseinä, ja makuukamarista oli oviaukko tupaan. Kun porstuan ja kamarin välinen seinä purettiin, tuli ajatus, että käynti kamariin olisikin parempi porstuasta kuin tuvasta. Tupaan saataisiin lisää ehyttä seinäpintaa tällä tavalla – siellä se olisi tarpeen enemmän kuin porstuan puolella.

Elviiran huoneet ovat kaikki niin pieniä, että komeroille ei ole oikein tilaa. Kamariin mahtuu juuri ja juuri sänky, eikä tuvassakaan ylimääräisiä tiloja ole. Tulin ajatelleeksi, että jos rakennetaankin komero kahden huoneen väliin, niin saadaan jaettua sen vaatima tila kahden huoneen kesken, ja lisäksi voidaan käyttää hyödyksi myös väliseinän paksuus.

Tällä tyylillä on tarkoitus rakentaa komero kamarin ja porstuan väliin. Vielä vähän arvon, olisiko kohtuullista vaatia mieheltä, että siitä tulisi Narnia-tyylin komero, eli ovet molemmissa huoneissa. Aika näyttää…

Vanhan lautalattian korjaus

Tänään pääsimme mukavaan hommaan: tuvan lattialaudat tuotiin takaisin sisälle. Päätimme lopulta laittaa vanhat laudat takaisin paikalleen, koska ne olivat niin hyvässä kunnossa. Mistään ei saa rahallakaan yhtä tiivissyistä lautaa.

Tupa on pystytetty nykyiselle paikalleen vuonna 1941, mutta hirsikehikko on vanhempaa perua, tuotu jostain muualta. lmeisesti lattialankut ovat olleet myös alkuperäisessä rakennuksessa, sillä ne oli numeroitu. Tämä oli onnenpotkaus, koska lattiaa purkaessamme emme itse olisi älynneet numerointia tehdä. Purkuvaiheessa vielä nimittäin suunnittelimme uusien lankkujen ostamista

Lautojen numerointi
Suurimmassa osassa lautoja oli selkeä numero ja myös nuoli osoittamaan suuntaa.

Laudat ovat olleet ulkona taapelissa, jonne laitoin ne naulojen poistamisen ja kevyen hionnan jälkeen. Ensitöikseni purin nyt taapelin ja ladoin laudat numerojärjestykseen maahan. Samalla tuli vielä kertaalleen tarkistettua lautojen kunto – pääasiassa hyvä, mutta joidenkin lautojen päissä oli lahoa. Koska joudumme siis joka tapauksessa sahaamaan osan laudoista lyhyemmäksi, päätimme laittaa lattiaan koko matkalle ”päärme”laudan, eli poikittaisen laudan seinän viereen. Se ja muut tarvittavat paikkaukset saadaan tehtyä makuuhuoneen vanhoista laudoista, jotka onneksi ovat samaa paksuutta kuin tuvan lattialaudat.

Laudat numerojärjestyksessä
Tässä laudat ovat numerojärjestyksessä. Osassa laudoista oli niin epäselvät merkinnät, että niiden sijainti piti päätellä.

Eristeiden ja lautalattian väliin pitää laittaa (muoviton) ilmansulkupaperi, joka käännetään reilusti seinään kiinnitettävän puukuitulevyn alle estämään vetoa. Tässä meille tulikin vähän tenkkapoo – osaa laudoista on nimittäin veistetty niskojen kohdalta, jotka on vaihdettu uusiin. Voi siis olla, että joudumme tekemään kiilauksia tai höyläämään niskoja paikkapaikoin. Se ei onnistu, jos paperi on jo paikallaan. Aikamme pähkäiltyämme päätimme, että laitamme paperin vasta sitten, kun ollaan ensin selvitetty jokaisen laudan istuvuus uusiin lattianiskohin. Vähän puljaamiseksi menee asennus, mutta semmoista se taitaa vanhojen talojen kanssa olla muutenkin.

Lautojen latominen aloitettiin kellarinluuukun kohdalta. Epäselviä numerointeja oli molemmissa loppupäissä, ja luukun kohdalta oli helppo lähteä levittäytymään molempiin suuntiin.

Lattialautoja.
Näin lupaavalta näytti jo muutaman laudan jälkeen.

Lattialautojen suunta oli vähän epäselvä, vaikka nuolet olikin piirretty osaan laudoista. Mutta lopulta olikin tosi helppo laittaa laudat oikein päin. Koska niskat ovat vanhojen niskojan kohdilla, naulanreiät laudoissa piti vain saada osumaan lattianiskojen kohtaan.

Jätetään lankut nyt noille sijoilleen, asennetaan paperit ja naulataan laudat kiinni vasta sitten, kun ollaan saatu lämmöt taloon, ja tupa saanut parin viikon ajan kuivua ja lämmetä.

Lautalattia
Lattia näyttää mahtavalta! Se tullaan maalaamaan kiinnityksen jälkeen samalla sävyllä kuin mitä tuo vanha maali todennäköisesti on.

Tänään oli tosi mukava työpäivä kaikin puolin. On mukavaa saada viimein jotain näkyvää aikaiseksi, ja sääkin oli hieno. Lisäksi minua ilahdutti, että puuhella on käyttökunnossa. Helpottaa elämää kovasti, kun ei tarvitse aina miettiä eväitä, ja syksyllä muutenkin on kiva syödä lämmintä ruokaa.

Ruokaa puuhellalla
Makkarasopan keitto meneillään. Löysin myös kirpputorilta muutamalla eurolla viheltävän vesipannun teenkeittoa varten. Hienoa :),
Peltomaisema
Käytiin päivän lopuksi vielä ihailemassa maisemia rakennustelineiltä. Ai että!

Lue myös: Hirsitalon alapohjan eristäminen