Muoviton seinämaali hirsitaloon

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Hirsitalon maalien valinnassa hengittävyys on tärkeää. Halusimme seiniin muovittoman maalin, mutta meillä ei ollut varsinaisesti tietoa, mistä niitä löytää. Kun katseltiin lattiamaalia Virtasen Maalitehtaalta, huomattiin että siellähän oli myös muovitonta seinämaalia tarjolla.

Emme kumpikaan ole mitenkään kovin ihastuneita skandinaaviseen sisustustyyliin, eivätkä valkoinen tai beigen sävyt nousseet sisustuskeskustelussa esille. Tuvasta on tarkoitus tehdä kodikas ja hämyinen kirjastohuone, jossa on mukava lukea, katsella telkkua ja tuijotella takkatulta. Minulle oli oikeastaan heti alusta selvää, että seinä tai kaksi tapetoidaan kukkatapetilla, jossa kuviot ovat isoja ja värit voimakkaita. Kovin montaa tapettikuvaa en ehtinyt selata läpi, kun Boråsin Dahlia Gardenin sininen versio osui kohdalle, ja siihen jämähdin.

Maalattavien seinien väri valittiin siis tapetin perusteella, ja värisävyksi valikoitui Lyökki Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartasta, minulle tuli sävystä mieleen mustikan väri. Seinien maaliksi valittiin muoviton Virtasen Seinämaali, jolla vedeltiin kertaalleen tapetoitavat seinät ja kahteen kertaan muut seinät.

tuvan seinät maalattuna
Tässä kuvassa seinät kahden maalauskerroksen jälkeen, kun maali on jo vähän kuivahtanut. Väri on just presiis mitä ajateltiin.

Olen maalannut vuosien aikana aika monen asunnon seinät, mutta aina lateksilla. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta on kyllä sanottava, että tämä on todella hyvä maali! Se otti hyvin kiinni telaan, ei roiskunut oikeastaan ollenkaan ja pigmenttiä oli reilusti. Jos oikein olisi laiskottanut, niin tiukan paikan tullen yksikin kerros olisi riittänyt, mutta kyllä lopputulos on tasaisempi kahden kerroksen jälkeen. Maali oli myös hajuton ja kuivui nopeasti.

Perinteiseen tapaan muutamia kantapään kautta opittuja vinkkejä seuraavassa.

Suojaukset

No sehän on tietysti kaikille selvää, että suojaukset kannattaa tehdä kunnolla. Mutta vaikka olen tosiaan aika kokenut maalari, niin tällä kertaa yritin päästä helpolla ja leikkasin suojapaperista pari liikuteltavaa suojaa lattialle. Mikä typerä teko! Suojapaperiin tuli tietysti maalia, kun rajasin seinää lattianrajasta, ja kun siirsin paperia, maalia valui paperin alle ja sitä levisi myös lattialle. Maalia tarttui myös kengän pohjiin ja sitä kautta lattiaan, kun siirtelin papereita. Maalauksen jälkeen jouduin siis käymään koko himputin lattian kostean rätin kanssa läpi. Onneksi maali on vesiliukoista sentään.

Eli eka vinkki on, että suojapaperit pitää laittaa koko seinän mitalle ja ne poistetaan vasta, kun maali on kuivaa. 

Sen sijaan ikkunoiden suojausideasta olen suorastaan ylpeä: laitoin ikkunan yläreunaan sanomalehdet ”kappaverhoksi” maalarinteipillä. Päivänvalo pääsi sisään, mutta ikkuna oli roiskeilta suojassa, ja suoja oli helppo poistaa lopuksi.

Tässä molemmat suojaviritykseni näkyvissä: ikkunan sanomalehtisuojus (maali ei kylläkään yhtään roiskunut) ja siirrettävä paperi, joka oli tosi huono idea.

Työvälineet

Maalasin kahdella telalla: pikkutelalla katon- ja lattianrajat sekä nurkat ja ikkunoiden vierukset. Nurkkatela on muuten ihan turha väline ainakin minun kokemukseni mukaan – pienellä telalla saa nurkat paljon tarkemmin maalattua.

Sitä tulee kaikenlaisia hölmöyksiä tehtyä, niin kuin nyt vaikka että säästelee työvälineiden laadussa. Minä ostin halvan telan, ja puolivälissä maalausta telan rautainen varsi lähti jotenkin irti kiinnityksistään muovikahvan sisältä, ja tela pyöri ihan holtittomasti. Sain telan korjattua maalarinteippiviritelmällä, eikä tosiaan ollut tarpeen ruveta sitä telaa pesemään maalauksen jälkeen. Kertakäyttökamaa.

Hyvätkään telat eivät ole kalliita, joten ei ole tarpeen, eikä myöskään kannata säästää ostamalla halpa tela.

Ehdoton maalausväline on telaan kiinnitettävä varsi. Maalaus on mukavampaa, kun ei tarvitse kyykkiä tai varvistella, ja jälki on myös parempaa, kun saa vedellä pitkiä vetoja.

korjattu maalitela
Tämmöinen viritys piti tehdä, etten joutunut heittämään telaa kesken maalauksen roskiin.

Maalaaminen

Telalla maalaaminen on helppoa ja nopeaa, mutta siinäkin on muutama juttu, mitkä kannattaa muistaa. Yksi on aika itsestään selvä, eli että aloitetaan reunasta eikä keskeltä seinää. Telaan pitää ottaa paljon maalia kerralla, eli kuivalla telalla ei kannata seinää hinkata. Kerralla maalataan kapeahko alue, minä maalasin suunnilleen metrin kerrallaan: ensin katon- ja lattianrajat pikku telalla, sitten seinän isolla.

Lopuksi maalattu alue vedetään vielä isolla telalla pitkällä vedolla ylhäältä alas, jotta maalipinnasta tulee tasainen.

Yksi ihan perusjuttu on tietysti se, että maalattavassa tilassa ei pölise. Tämä ei olekaan ihan itsestään selvää, kun muualla talossa on remontti vielä kesken. Tuvan ja laajennuksen väliin sahataan kokonaan uusi oviaukko, ja siinä kohtaa on vielä hirret paikallaan – ja hirsien välissä sammalta ym. pölyäviä materiaaleja. Laitettiin tulevan oviaukon kohtaan Pahvi-Paavoa nitojalla kiinni, ja toivotaan että ainakin suurin osa pölystä pysyy pahvin takana.

oviaukko suojattu paperilla
Tähän tulee oviaukko kuistille, joka tulee toimimaan työhuoneena.

Toinen pölyn lähde meillä on naapurihuone, eli kamari. Siellä on kaikki vielä ihan kesken, hirsiseiniin on tarttunut lattian alle puhallettua selluvillaa ja puukuitulevyjäkin tullaan siellä vielä sahataamaan. Kamarin oviaukkoon nidottiin kiinni muovinen vetskariovi, joka toimii kyllä oikein hyvin pölynestäjänä. Toinen samanlainen on nidottu ulko-oven sisäpuolelle vetoa estämään, ja siinäkin se on ihan paikallaan.

Tältä näyttää kamarissa, siinä on vielä jokunen vaihe edessä ennen kuin päästään maalamaan. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa vetskariovi – loistotuote!

Mikä on perinnekorjaamista?

Edellisessä postauksessani suosittelin valitsemaan muovittomia maaleja vanhan talon maalaamiseen. En ole muuttanut mieltäni, mutta jäin kirjoituksen jälkeen pohtimaan, miten pieteetillä vanhaa taloa pitää korjata, jotta sitä voisi sanoa perinnekorjaamiseksi.

Facebookissa on Pelastetaan vanhat talot -ryhmä, ja siellä aika usein törmää tosi tiukkoihin kommentteihin siitä, miten vanhaa taloa saa / pitää korjata. Kaikenlainen muovin käyttö on pannassa, hirttä ei saa jättää näkyviin, vaaleita värejä ei saa käyttää sisustusmaalauksessa jne jne. Itseänikin vähän karmaisee, kun vanha hirsiseinä on maalattu valkoiseksi, koska sen ennallistaminen on myöhemmin varmasti erittäin hankalaa. Mutta lopulta ihmiset tekevät itselleen kotia tai kesäasuntoa, ja kyllähän niistä itselle mieluisa täytyy tehdä.

Ajattelin nyt avata vähän meidän perinnekorjausperiaatteitamme – jos niitä nyt periaatteiksi voi sanoa. Monessa asiassa on mieli nimittäin muuttunut matkan varrella, joten nämä periaatteet ovat lopulta melko löyhiä sellaisia.

Oleellista meidän mielestämme on, että vanhalle puolelle ei tehdä mitään sellaista, joka estäisi rakenteiden hengittämisen täysin. Toinen periaate on, että kaikki materiaali uudelleenkäytetään, jos se vaan suinkin on mahdollista.

Lattia

Lattioiden osalta saamme varmaankin kohtuullisen puhtaat paperit perinteiden kunnioittamisessa. Tuvan lattia purettiin, mutta samat laudat laitettiin takaisin paikalleen eristeiden vaihtamisen jälkeen. Eristeenä käytettiin puhallettavaa selluvillaa, eikä muovia tullut mihinkään väliin.

Kamarin lattia jouduttiin tekemään uudesta laudasta, koska osa ponteista rikkoutui purettaessa. Kamarissa on joskus ollut tulisija, jonka pohja purettiin nyt pois. Tuolla alueella ei lattialautoja ollut aikaisemmin, joten senkin takia uudet lankut ovat paikallaan. Vanhoja lautoja käytettiin jonkun verran tuvan huonojen lautojen korvaamiseen ja loput odottavat taapelissa tulevia projekteja.

Porstuassa oli tosi hienot leveät lattialaudat. Ne olisi mielellään laitettu takaisin, mutta ne haisivat aika kamalalle. Porstuassa on varmasti säilytetty navettavaatteita ja lantaisia saappaita, koska niistä uhkui tosi voimakas navetan ödööri. Tässä kohtaa siis mukavuus ajoi ohi, ja uutta lautaa laitettiin porstuaankin.

leveä lattialauta
Tässä porstuan lattialauta. Harmi, että ne haisivat niin mahdottomasti. Nämäkin käytetään kuitenkin uudestaan ulkorakennuksissa.

Maaliksi ei täysin muovitonta maalia löytynyt, koska arvostamme lattiassa lujuutta. Lisäksi lattiamaalin pitää toimia sekä uuteen että vanhaan maalattuun lautaan. Lattian maalauksesta myöhemmin lisää.

Katto

Vanhalla puolella on sisäkatoissa paneeli, joka todennäköisesti on alkuperäistä. Paneelissa on kaunis profiili – mutta valitettavasti se on joskus maalattu huolimattomasti, ja paneelien raoissa on rumaa röpelöä paikka paikoin. Sisäkattoja emme purkaneet ja uusineet, koska ne olivat tuota röpelöistä maalia lukuunottamatta todella hyvässä kunnossa. Katot maalattiin Virtasen Paneelimaalilla, joka on muovitonta. Tosin vanhan maalin laadusta ei ole tietoa, mutta yläpohja on hyvässä kunnossa ja kuiva, eli sen puolesta kaikki kunnossa.

Yläpohjan eristeisiin ei myöskään koskettu – ainoastaan vietiin yksi uusi Hesari sinne seuraavan remontoijan löydettäväksi ja otettiin pari vanhaa lehteä itselle muistoksi. Niissä lehdissä oli muuten varsin samanlaisia uutisia – sotaa vuonna 1941 ja sotaa vuonna 2022 – ja vielä saman hyökkääjän järjestämänä. Yläpohjaan puhalletaan selluvillaa lisää samalla, kun laajennuksen yläpohja eristetään.

Seinät

Seinät on tehty varsin pieteetillä. Lastulevyt purettiin pois, samoin kaikki muutkin kerrokset, eli hirrelle asti. Vanhojen tapettien ja pinkopahvien poistamisesta tulisi varmasti nuhteita, koska esim. Museovirasto suosittelee vanhojen kerrosten jättämistä uusien alle. Talo oli ollut muutaman vuoden kylmillään, ja lastulevyjen haju oli tarttunut joka paikkaan, joten purimme kaiken pois. Ja pitihän meidän päästä tarkistamaan, missä kunnossa hirret ovat.

Hirsien rakoja tukittiin tarpeen mukaan pellavariveellä, ja sen jälkeen laitettiin paperit (muovittomat!) nurkkiin ja kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä päälle. Muovittomalla liisterillä vedeltiin muoviton makulatuuritapetti päälle. Maalattavat seinät maalataan muovittomalla sisämaalilla.

Sitten se seinärikos: kuitutapetti. Se hengittää osittain, mutta tuskin läpäisee kaikkia vedenläpäisytestejä. Tapetoimme kuitenkin vain osan seinistä, ja vain sisäseiniä. Ulkoseinät siis ovat täysin muovittomat ja hengittävät sisään ja ulos kaikista kerroksista.

kukkatapetti
Voiko minua moittia, kun tähän tapettiin haksahdin? Minusta ei.

Ikkunat

Mökin ikkunat eivät olleet alkuperäiset, vaan ne on uusittu arviolta 80-luvun alussa. Ikkunaremontissa myös ikkunoiden mittasuhteet oli laitettu uusiksi, ja ne olivat suoraan sanottuna rumat. Laajennukseen tilattiin uudet ikkunat, ja samalla tilattiin saman kokoiset ikkunat myös vanhalle puolelle. Pidämme tärkeänä, että talo näyttää laajennuksen jälkeen siltä, kuin se olisi ollut siinä aina sellaisena. Senkin vuoksi ikkunoiden uusiminen oli tarpeen.

Ikkunoiden eristämisessä on myös käytetty uretaania, mitä perinnerakentamisen ortodoksit eivät varmaankaan hyväksy. Kaiken kaikkiaan ikkunaosuudesta ei paljon pisteitä heru – mutta meillä on toisaalta täysi luotto siihen, että ikkunoiden takia talon hengittävyys ei huonone.

ikkuna
Ikkunat ovat uudet, ja uretaania on eristeenä.

Ovet

Vanhalla puolella ei laajentamisen jälkeen ole enää ovea ulos, vaan kaikki ovet ovat väliovia. Mökissä ei ollut yhtään vanhaa ovea, jota olisi voitu uudelleenkäyttää, joten olemme metsästäneet vanhoja peiliovia vähän sieltä ja täältä. Nyt näyttää siltä, että saamme koko taloon – siis myös laajennukseen – laitettua vanhat väliovet. Tästä meille täydet pojot.

Siinäpä se – emme voi kehua olevamme perinnerakentajia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta arvostamme vanhaa puolta erittäin paljon. Sen hirret ovat yli 100 vuotta vanhoja, ja todella timmissä kunnossa. Tavoite on, että jos remonttia tehdään sadan vuoden päästä (tai edes 50 vuoden), ei hirsien kunnossa ole silloinkaan nokan koputtamista!

Sisäkaton maalaus Virtasen paneelimaalilla

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Vanhan talon maalien valinnassa hengittävyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Kun pohjatyöt on tehty vanhaa kunnioittaen, niin olisi melko älytöntä lähteä lateksilinjalle maaleissa. Meillä on hyvät kokemukset Virtasen neljän öljyn ulkomaalista, ja olikin iloinen yllätys, että Virtasen maalitehtaalla on myös sisämaaleja.

Tässä vaiheessa projektia valitsimme maaleiksi muovittomat Paneelimaalin ja Seinämaalin sekä lattiaan Porstua puulattiamaalin.

Virtasen Maalitehtaan maalipurkit
Tällä setillä maalataan tupa.

Ensimmäisenä maalausvuorossa oli tuvan katto, joka maalataan pellavaöljypohjaisella Virtasen Paneelimaalilla. Alkuvalmisteluja on jo tehty muutama viikko sitten, kun hioin katon kevyesti. Ennen maalausta tein vielä maalipesun – rehellisesti sanoen on ihan mahdollista, että hiekkapaperi tuskin on koskettanut ihan jokaista kohtaa. Ja pölyt olisi muutenkin pitänyt pestä pois.

Aloitin maalipesun perus säämiskämopilla. Sehän ei toiminut ollenkaan – sattumoisin en tajunnut ottaa huomioon painovoimaa :D. Kaikki mopin langat roikkuivat tietysti alaspäin, eikä pesusta tullut mitään. Onneksi käsin ei tarvinnut ruveta hinkkaamaan, koska siivousvälineitä löytyy vähän joka lähtöön. Mikrokuituliina ja laattamoppi toimivat tässä hyvin.

maalipesu
Painovoimassa on se hyvä puoli, että rätti pysyi oikein hyvin mopissa kiinni.

Kuvasta ei tätä näe, mutta kattopaneelit on joskus maalattu jollain oudolla maalilla, joka on paikka paikoin kerääntynyt epätasaisiksi röpelöiksi paneelien väliin. Ne olisi varmaan saanut hiottua tasaiseksi jollain Dremel-tyyppisellä työkalulla, mutta arvelin (aivan oikein), että epätasaisuudet eivät näy normaaliolosuhteissa. Itsekin huomasin ne vasta hiontavaiheessa, kun olin hyvän valon kanssa parinkymmenen sentin päässä. En siis tehnyt niille mitään, seuraava sukupolvi saa sitten halutessaan nysvätä tarkemmin.

maalaamaton katto
Tässä katto on pesun jälkeen odottamassa maalausta.

Maali oli melko juoksevaa, ja vähän jännitti, miten paljon siitä päätyy maalarin hiuksiin ja silmälaseihin. Mutta maalaaminen olikin yllättävän siistiä puuhaa. Maalia ei roiskunut juuri ollenkaan, ja epäilemättä rauhallisempi maalari olisi välttynyt kokonaan roiskeilta. Maali levittyi vaivattomasti ja tarttui siististi vanhaan paneeliin. Varmaankin juuri tuon ”löysyyden” vuoksi se myös tasoittui hyvin ja helposti.

Parit vinkit:

  • Käytä kumihanskoja – tuo jo mainittu painovoima pitää kyllä huolen siitä, että maalia valuu kattoa maalatessa pensselin vartta pitkin käsille välisellä. Maali lähtee kyllä iholta ihan vesipesulla.
  • Maalaa 2-4 lautaa kerrallaan päästä päähän – ja yritä jotenkin pitää rätinki, missä kohtaa olet menossa. Meillä uusi maali ei sävyltään ihan hirveästi eronnut vanhasta, ja koska maali kuivuu nopeasti, oli välillä vaikea nähdä, mistä pitää jatkaa (varsinkin tauon jälkeen). Kuitenkin äsken maalattua kohtaa oli paljon nihkeämpi vedellä uutta kerrosta, ja kai se voi näkyä lopputuloksessakin, jos jotkut kohdat on maalattu useampaan kerran kuin toiset.
käytetty maalipensseli
Painovoima piti huolen siitä, että pensseli näytti ammattimaalarin vuosia käytössä olleelta lempipensseliltä.

Sävyjen valinnasta

Virtasella on oma sävykartta ”Saariston värit”, josta valitsimme maalien sävyt. Olisimme voineet valita muidenkin sävyjärjestelmien sävyjä, mutta kolmen sivun kartasta oli helppo valita värit, sävyjä ei ollut liikaa ja valikoima oli kerralla nähtävissä. Kattomaaliin valitsimme sävyn ”Kuutsalo”, jota kuvailisin itse kerman väriseksi.

Värikartta
Saariston värit -värikartta.

Tapetointi makulatuuritapetilla

Makulatuuritapetti on valkoista paperitapettia, jonka päälle voi laittaa kuviotapettikerroksen tai maalin. Makulatuuritapetti liisteröidään huokolevyn päälle muovittomalla tapettiliisterillä.

Tavoitteemme on saada tupa valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, ja koska aika käy vähiin, niin työjärjestys määräytyy sen mukaan, mitä juuri nyt pystytään tekemään (eikä välttämättä sen perusteella missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä). Tänä viikonloppuna se työn talle tuli tuvan tapetointi makulatuuritapetilla.

Pohjatöinä olemme jo esiliisteröineet seinien puukuitulevyt kahteen kertaan löysällä tapettiliisterillä. Tapettiliisterin sekoitamme muovittomasta liisterijauheesta ja vedestä. Esiliisteröinnistä ja tapettiliisteristä löytyy lisää tarinaa täältä.

Liisteri kannattaa sekoittaa sauvasekoittimella, silloin ei tule paakkuja.

Vaikka olemme tehneet jo aika monta remonttia, emme koskaan ole tapetoineet paperitapettia. Työkalutkin piti ostaa nyt, kun yleensä meillä on edes jotain ennestään olemassa. Pahvinen tapetointipöytä, liisteriharja, muovinen tapettilasta ja tapettiveitsi hankittiin, sekä tietysti myös rulla makulatuuritapettia ja se liisterijauhe.

tapetointipöytä
Tapetointipöytä valmiina palvelukseen.

Luimme ahkerasti netistä työohjeita ja vinkkejä. Vaikka ohjeet olivat ihan hyviä, niissä oli sitä tiettyä ylimalkaisuutta, joka asiantuntijan jäljiltä ohjeisiin helposti jää. Meillä oli useita kysymyksiä, joihin ei perinneremonttiohjeista vastauksia löytynyt, eikä myöskään niistä blogikirjoituksista, joita luimme. Niissä usein todettiin, että tapetointi meni ”yllättävän hyvin” tai ”meillä oli vaikeuksia”, mutta ei selitetty tarkemmin. Minä kerron nyt, mihin pulmiin itse törmäsimme, ja joihinkin jopa keksimme ratkaisut. En tiedä olivatko ne oikeita, mutta me selvisimme niillä.

Tapetin liisteröinti ja vettyminen

Kun tapettia liisteröidään, liisteriä pitää levittää vuodan reunoja myöten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tapettipöytä on ihan liisterissä, jos sitä ei suojaa. Ja jos suojaa ei vaihda joka vuodan jälkeen, on liisteröitävä tapetti hetken päästä liisterissä, ja pahimmassa tapauksessa tarttuu kiinni suojaan tai pöytään.

Tässä meidän ratkaisumme: leikkasimme useita vuotia valmiiksi ja pinosimme ne tapetointipöydälle. Kolme päällekkäistä vuotaa laitettiin niin, että kaksi alimmaista näistä pöydän eri reunoille ja keskelle päällimmäiseksi liisteröitävä vuota. Nämä kaksi suojana toimivaa vuotaa saavat myös liisteriosumia, mutta päällimmäinen näistä vuodista siirtyy seuraavaksi liisteröitäväksi, ja tapettipinosta siirretään seuraava sen paikalle pöydän toiseen reunaan. Näin ei haittaa, että liisteriä tulee liisteröitävän vuodan ulkopuolelle, koska ne vuodat ovat seuraavana liisteröimisvuorossa. Ja liisteröitävä vuota makaa aina puhtaalla pinnalla. Pöydän päät suojasimme sanomalehdillä, jotka vaihdettiin joka vuodan jälkeen.

Tapettivuodat
Alimmaiset vuodat ovat suojassa päällimmäisten alla.
Tapetoija
Perinneremontoija hommissaan. Tässä kuvassa näkyy, miten tapetointipöytä on suojassa päällimmäisten tapettivuotien alla.

Tapettivuodan pitää vettyä taitettuna n. 10 minuuttia. Meillä oli tosi vähän taas tilaa yhtään millekään ylimääräiselle, joten laitettiin yksi vuota tapetointipöydän alle odottamaan, ja sillä aikana liisteröitiin seuraava. Se jätettiin sitten tapetointipöydälle vettymään.

Tapettivuota vettymässä
Pöydän alla oli juuri sopivasti tilaa taitellulle vuodalle.

Tapetin kiinnitys

Talomme nurkat ja seinät eivät todellakaan ole suorat, mutta silti on järkevää yrittää laittaa tapetit edes jotenkin suoraan. Aloituskohtaan piirrettiin siis viiva vatupassin avulla. Ensimmäinen vuota kohdistettiin viivaan.

Tapetoinnin aloituskohta
Pitkä vatupassi on ollut kätevä, ties kuinka monetta remonttia meillä avustamassa.

Huokolevyjen saumaan suositellaan perinnetapetointiohjeissa kuittipaperia ”sillaksi” saumakohdan yli. Kuittipaperi kastellaan vedellä ja painellaan sauman päälle. Tapetti kiinnitetään seinään, ja tapettiliisteri tarttuu kuittipaperiin, joka on kuitenkin irti seinästä. Silloin saumakohdan eläminen ei ainakaan toivon mukaan revi tapettiin halkeamia.

kuittipaperin kastelu
Kuittipaperi oli helppo kastella se vetämällä vesiastian kautta.
kuittipaperin kiinnitys
Märkä kuittipaperi tarttuu yllättävän helposti seinään. Olisin parin sauman kohdalla kaivannut nuppineulaa, jolla liuskan olisi voinut ylhäältä kiinnittää.
kuittipaperi seinässä
Nyt tuohon pitäisi saada vuota nopeasti, ennen kuin kuittipaperi kuivuu. Tässä näkyy samalla kaikista vaikein kohta – tuo nurkka teetti paljon työtä.

Nurkkien tapetointi oli älyttömän vaikeaa. Ehkä suoriin nurkkiin on helppo laittaa vuota kiinni, mutta meidän nurkkiin tapetti ei noin vain asettunutkaan. Kun vuota paineltiin nurkkaan kiinni, oli seuraavalle seinälle menevä reuna ihan vinossa – seinän ylälaidassa sitä saattoi riittää vaikka kymmenen senttiä toisen seinän puolelle, mutta alalaidassa vain viisi. Tapetti meni ihan väkisellä ruttuun tai siihen tuli ilmakuplia. Todettiin, että nurkan yli voi mennä vain suunnilleen parin sentin verran korkeintaan, että tapetti oli ylipäätään mahdollista saada sileäksi myös seuraavalle seinälle. Tapettia ei silloin kannata kiinnittää seinään kuin sen parin sentin verran, jotta ylimääräisen osuuden voi leikata irti, kun tapetti on kuivunut. Luonnollisestikin se nurkka jää sitten siihen kuivumaan, ja pitää jatkaa jonnekin toiseen suuntaan.

Myös sähköjohtojen kohdat ja ilmalämpöpumpun kiertäminen olivat hankalia. Märkää tapettia on vaikea leikata, koska se repeää helposti. Onnistuttiin kuitenkin tekemään sähköjohtojen kohtaan ristiviillot, mistä aika pienin vaurioin saatiin johto läpi.

Ilmalämpöpumppu olisi tietysti pitänyt asennuttaa vasta, kun tapetit ja maalit olivat paikallaan, mutta se ei nyt mennyt niin, koska pumppujen asentajat tulevat silloin kun sun vuoro on, ei silloin kun olisi muuten paras ajankohta. Saatiin tapetti jaettua sillä lailla hyvin, että ensin kiinnitettiin yksi lyhyt vuota pumpun alle. Toinen vuota jouduttiin leikkaamaan muotoon, ja samaan vuotaan osui vielä se perhanan sähköjohdon läpivienti ja nurkka. Ei mennyt kuin Strömsössä, mutta onneksi tuo nurkka on ehkä kaikista pimein. Ja todennäköisesti mies laittaa nurkan vielä kapealla tapettisuikaleella kokonaan uusiksi.

tapetoitu seinä
Tässä yhden päivän tulos.

Yhden päivän aikana saatiin tapetoitua n. 1/3 huoneesta. Tämän jälkeen on enää yksi nurkka, loput on ”suoraa” seinää. Kyllä se tästä.

Vanhan puulattian kunnostus – kaikki vaiheet

Vanhan puulattian kunnostaminen ei ole lyhytjännitteisen puuhaa. Työssä on monta vaihetta, eivätkä kaikki ole mitenkään kivoja tai edes miellyttäviä. Työ kuitenkin kannattaa, sillä vanhassa talossa vanha lattia näyttää oikealta, ja laudat ovat taatusti ehtaa tavaraa.

Olen kirjoittanut useita tarkempia kirjoituksia lattian kunnostuksen vaiheista, tässä artikkelissa on koottuna eri vaiheet lyhyillä kommenteilla ja kuvilla. Kirjoituksen lopusta löydät linkit aikaisempiin juttuihin.

Purkutyöt

Meillä lattioita peitti kaksi muovimattokerrosta ja lastulevyt, emmekä tienneet mitä alta löytyy. Kaikki kerrokset purettiin pois, ja niiden alta paljastui iloinen yllätys.

Muovimattojen liimoissa voi olla asbestia, ennen purkamista kannattaa teettää asbestitestit.
puulattia
Kerrosten alta löytyi vanha puulattia
lautalattia
Lattia näytti todella hyväkuntoiselta. Lastulevyt ja muovimatot oli todennäköisesti asennettu eristyssyistä.

Kun päällikerrokset oli purettu, purettiin myös vanhat laudat pois, koska se oli ainoa tapa selvittää, miten alapohja on eristetty (meidän talossa ei ole rossipohjaa). Laudoista piti vielä poistaa purkamisen jälkeen poistaa kaikki vanhat naulat, ja sen jälkeen ne taapeloitiin sateelta suojaan uutta käyttöä odottamaan.

Laudat kannattaa numeroida ja merkitä selvästi, miten päin kukin lauta paikalleen tulee.

Kun laudat olivat pois tieltä, purimme kaikki lattianiskat ja lapioimme vanhat eristeet säkkeihin. Niskoja ei ihan välttämättä olisi tarvinnut purkaa, mutta perustuslaatta vaati pieniä korjauksia ja niskat olivat vähän tiellä.

Vanhojen eristeiden säkittämisessä kannattaa käyttää kunnollisia hengityssuojia.  Isompien alojen tyhjennykseen kannattaa ottaa imuauto. 
Alapohja
Tässä kuvassa on makuuhuoneen lattia vanhoista eristeistä lähes kokonaan tyhjennettynä.

Rakenteet ja eristäminen

Kun alapohja oli siivottu eristeistä ja kaikki vanhat rakenteet purettu, betonin päälle laitettiin bitumihuopa, jotta niskat ja eristeet eivät pääse betonin kanssa kosketuksiin. Niskat rakennettiin samoille kohdille kuin vanhat, koska osaa lattialaudoista oli veistetty sopimaan paremmin paikoilleen. Tavoite oli, että asennuksen aikana ei tarvitsisi säätää korkoja.

lattiarakenteet
Makuuhuoneen lattia ennen eristystä.
Tässä vaiheessa kannattaa vetää sähköt putkiin lattian alle.

Lattian alle puhallettiin selluvilla. Villan puhaltamiseen tarvitaan erillinen kone, joka hajottaa tiiviit paalit silpuksi. Ihan penet määrät voi sekoittaa saavissa betonivispilällä, isoille alueille kannattaa ottaa puhallusauto.

Puhallusvilla pitää "ylitäyttää", koska se pitää painella tiiviimmäksi valmistajan ohjeiden mukaan.
puhallusvilla
Tältä näytti makuuhuone ennen painelua.

Tärkeä eristämisen vaihe on paperointi. Eristeiden päälle laitetaan paperit reilulla limisaumalla ja niin, että paperi nousee myös seinälle. Niin ei pääse veto käymään lattian alta – ja kylläpähän paperi on aika tärkeä myös siksi, että eristepöly ei pääse nousemaan lattianraoista huonetilaan.

Paperiin ei saa tulla reikiä. Me paperoimme lattiaa sitä mukaa, kun lautoja laitettiin paikalleen, koska paperoidun lattian päällä käveleminen on vähän riskaabelia.
Lattian paperointi
Tästä kuvasta näkyy hyvin paperin limityksen idea. Meillä päästiin tekemään seinien levytystä ennen lattiaa, ja siksi seinien paperit on vedetty osittain lattian päälle.

Lautojen kiinnittäminen

Vasta tässä vaiheessa päästään viimein kiinnittämään lattiaa. Numeroidut laudat ladotaan numerojärjestyksessä ja naulataan samoista rei’istä lattianiskoihin. Meillä kävi niin, että kaikki niskat eivät ihan osuneet vanhojen reikien kohdalle. Ilmeisesti vanhat niskat eivät olleet ihan suoria kuitenkaan.

Lattian naulaus
Me aloitimme lautojen kiinnittämisen kellarin luukun kohdalta ja edettiin siitä sitten kohti reunoja.
Lautojen alta kannattaa imuroida kaikki pölyt ja roskat pois mahdollisimman tarkkaan.  
imurointia
Akkukäyttöinen rakennusimuri on ihan loistava keksintö.

Kun lankut on naulattu kiinni, naulat paukutetaan vielä syvemmälle tuurnan avulla. Näin lautaan ei tule ylimääräisiä vasaranjälkiä.

Tuurnalla naulaus
Tuurnalla saadaan naulankannat siististi paukutettua laudan sisään.

Viimeistelyt

Kun lattia on kiinnitetty paikalleen, pitää ennen maalausta vielä tehdä viimestelyhommia. Lautoja kannattaa hioa sen verran, että maali tarttuu paremmin kiinni – itse tein tämän homman onneksi kesällä ulkona. Hiontapöly on niin hienoa, että sitä ei oikein voi estää joutumasta lattianrakoihin.

Jos lattiassa on isoja rakoja, niitä voi täyttää esim. pyörittämällä sanomalehtisuikaleesta tiukkaa ”paperinarua” ja painelemalla sen rakoseen. Jos rako on iso, voi yrittää myös ajaa siihen soiron laudasta ja liimata sen puuliimalla rakoon. Pakkelit sun muut täytteet eivät välttämättä tule kestämään, koska lattia elää joka tapauksessa vuodenaikojen ja kosteusprosenttien mukaan.

sanomalehtinarua laittamassa
Laitoimme sanomalehtinarua ainoastaan sellaisiin rakoihin, jotka olivat isompia kuin tuon lastan paksuus. Yllättävän paljon narua kuluikin.

Me jouduimme vielä pakkeloimaan ne vanhat naulanreiät, jotka jäivät tyhjiksi. Muuten emme koloja ja kolhuja paklanneet – elämisen jäljet saavat vanhassa lattiassa näkyä. Paklatut kohdat pitää vielä hioa ja imuroida pölyt pois.

pakkelointi
Ylimääräiset naulanreiät pakkelointiin puukitillä.

Sitten lattia on valmis maalattavaksi. Lattian sävyksi meillä tulee vastaava, joka lattiassa on ollut aikaisemminkin. Värin koodi on 0294 Sienna. Koemaalaus osoitti sävyn olevan hyvin lähellä oikeaa. Sillä mennään.

Koemaali ei ole samaa, jolla lattia tullaan maalaamaan, mutta kuitenkin öljymaalia. Sävyn pitäisi kuitenkin olla aika lähellä lopullista maalin väriä.

Linkit aikaisempiin kirjoituksiin

Seinien esiliisteröinti

Olemme asentaneet hirsiseinien sisäpuoliseksi eristeeksi kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä. Ennen tapetointia levyt pitää esiliisteröidä, jotta tapettien liisteri ei imeydy levyyn ja tapetit putoa seiniltä.

Jos kuitulevyjen asennus kiinnostaa, löytyy siihen liittyvä blogikirjoitus täältä.

Hirsitaloon kannattaa valita tapettiliisteriksi muoviton liisteri – mitä suurin osa rautakaupoissa myytävistä tapettiliistereista ei muuten todellakaan ole. Jos haluaa olla todellinen perinnetapetoija, voi liisterin keittää itse vehnäjauhosta ja vedestä. Minä olisin ollut valmis kokeiluun, mutta mies epäili, että vehnäjauholiisteri rupeaa ”käydä rutkuttamaan” seinässä, joten päädyttiin ostoliisteriin.

tapettiliisteripussi
Tätä liisteriä hankittiin, sitä saa ainakin Suomen Luonnonmaalit -nimisestä kaupasta.

Pussin kyljessä oli annosteluohje eri käyttötarkoituksiin – mutta minun päättelykyvylläni ei kyllä kovin eksaktia seosta pystynyt tekemään. Veden määrä oli ilmoitettu litroissa (luonnollisesti), mutta liisterijauheen määrä grammoissa. Aikani rapsuttelin päätäni ja annostelin ainekset silmämääräisesti, koska vaakaa jauheen punnitsemiseen ei ollut käytettävissä.

liisteri
Tällaista liisteristä tuli – ei mitään tietoa onko liian paksua vai löysää.

Muuten ohjeet olivat hyvät, hyvä sekoitus aluksi, sitten tunniksi turpoamaan ja vielä ennen liisteröintiä kunnollinen sekoitus. Tietysti olin kuvitellut heti ryhtyväni liisteröintihommiin, joten piti vähän keksiä varastonsiivoushommaa välitöiksi.

liisteriä levitetään telalla
Telalla liisterin levitys sujui nopeasti.

Levitin liisterin isoille pinnoille telalla, ja nurkkiin sekä seinän ylä- ja alareunoihin pensselillä. Jostain ohjeesta olen lukenut, että liisteröity puukuitulevy haisee märkänä, mutta että haju lähtee, kun levy kuivuu. Minusta kuuluisi sanoa, että se TUOKSUU eikä haise. Nimittäin minun hajuaistini rekisteröi ihanan Bastogne-keksien tuoksun… Niitä pitää ostaa huomenna remonttievääksi! (On kyllä mahdollista, että haju-kommentti koski sitä vehnäjauhomönjällä liisteröintiä – en taida uskaltaa kokeilla sitä.)

liisterin levitys pesselillä
Nurkat ja reunat liisteröin pensselillä.

Homma jäi vähän kesken, kun aika loppui kesken, joten pääsen nauttimaan keksintuoksusta huomennakin. Onneksi liisteröidyn ja liisteröimättömän seinän raja näkyy selvästi.

liisteröity seinä
Kiinnittelin pahimmin näkyviin naulankohtiin pieniä kuittipaperin paloja. Tämänkin vinkin luin jostain ohjeesta, toivottavasti se toimii.

Sen verran jäi mietityttämään liisterin annostelu, että otin pussin kotiin mukaan ja punnitsin jauheen keittiövaa’alla. 1 dl liisteriä painaa 34 grammaa, ja siitäpä sain huomiselle laskettua sekoitussuhteen. Mietinpä vain, että miksihän tätä tietoa ei voinut pussin kylkeen laittaa.

tapettiliisterijauheen punnitseminen
Tapetoinnissa tarvitaan myös vaakaa – näköjään.

Näin rakennat kaaoksen rakennustyömaalle

Katselin eilen vähän tarkemmin ympärilleni Elviiran pihalla. Järkytyksekseni huomasin, että ihan huomaamatta ja yllättäen olen onnistunut luomaan – en englantilaista puutarhaa vaan enemmänkin venäläistyyppisen sellaisen. Eikä se oikeastaan vaatinut muuta kuin vähän kiirettä ja sitäkin enemmän laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.

Kesä on ollut aika kiireinen, myönnän sen. Mutta ehkäpä tässä on nyt hyvä opetus kaikille rakentajille: rakennustyömaan ympäristöä ei saa jättää hetkeksikään huomiotta, vaan sitä pitää JATKUVASTI siivota ja paimentaa jottei kävisi kuten meille. Nyt, hyvät ystävät, esittelen teille varoittavan esimerkin siitä, kuinka käy, jos sulkee silmänsä lähiympäristön rappiolta.

Pressujen peittämiä lautakasoja
Tässä ikävä yleiskuva kaameasta todellisuudesta. Ei tätä tarkoituksella tehty. Pressujen alla on purkulautoja, joista pitää poistaa naulat – sitä ei vaan ole ehditty tehdä. Ja kun ympäristö on muutenkin kaoottisessa tilassa, on petollisen helppo viimeistellä se jättämällä kaikki tavarat niille sijoilleen. Reuhottamaan, se on oikea termi tässä.
Lautakasoja
Sama näkymä toiselta päin. Nämä laudat eivät ole olleet edes peittämisen arvoisia. Miksi, oi miksi emme ole niitä joko a) vieneet kaatopaikalle tai b) edes järjestelleet asiallisesti. Ajan puute on aina hyvä argumentti, mutta ei kelpaa. Pressu peittää kasan vanhoja hirsiä, jotka lähtevät piakkoin uuteen kotiin – jos niitä nyt mahtuu tuosta edes hakemaan.
halkopino
Otetaanpa vähän detaljia tähän näkymään. Kyllä – myös kastelukannut voi heitellä kaivon viereen miten sattuu, koska NE eivät tässä ole varsinaisesti se, mikä maisemaa rumentaa. Mutta kyllä ne tavallaan viimeisen silauksen antavat.

Lisää lautakasoja – jos näitä edes kasoiksi voi sanoa. Jos haluat venäläistää puutarhasi, niin on tärkeää muistaa, että kaikki tavarat voi viskoa sikin sokin. Järjestys on ihan yliarvostettua, ja se näyttääkin liian mukavalta. Ja kaikkihan tietää, että esim. lautojen siistiin pinoon laittaminen vie helposti useammankin minuutin pidempään kuin niiden hujan hajan viskominen.

Epäjärjestyksen ylläpitämiseen ja yllätykselliseen eskaloitumiseen ei useinkaan riitä pelkkä oma panostus. Tarpeen mukaan sitä voi helposti lisätä, jos tontilla tehdään myös maansiirto- ja / tai kaivuutöitä. Erilaisia maa-aineskasoja, jättimäisiä kuoppia ja maan alta löytyneitä aarteita (tässä juurakoita) löytyy sieltä täältä, kuten myös kaivuussa käytettyjä tarvikkeita. Voit mukavasti pitkittää kaaosta pyytämällä urakoitsijaa välillä poistumaan muutamaksi viikoksi, mutta useinkaan heitä ei tarvitse edes erikseen pyytää.

Viihtyisät oleskelualueet pihalla ovat yliarvostettuja. Jos olet vaikkapa sijoittanut penkin ihastuttavasti syreenin alle, on syytä hyvin pian asetella siihen roskia ja muuta ryönää, että työnteko ei vain keskeydy tyhjänpäiväiseen istuskeluun. Puutarhapöytä kannattaa blokata erilaisilla tavaroilla, koska ihan hyvin voi talkoopäivänä seisaaltaankin syödä. Luonnollisestikin pressut ja kaikenlaiset purkutavarat luovat sopivasti välinpitämätöntä ilmettä. Kaiken kruunaa pikanttina yksityiskohtana kottikärryt – tietenkin kumollaan.

Eikö olekin masentavaa. Kaikki tämä olisi vältetty sillä, että olisi jokaisesta työpäivästä käyttänyt vaikka vartin verran pieneen siivoiluun. Nyt edessä on vähintään päivän urakka. Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua!

Vanhan talon laajennuksen suunnittelu

Kun ostimme mökkimme, siinä oli n. 40 neliötä tilaa. Pieni tupa, vielä pienempi kamari ja kuisti. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, saati vessaa tai kylpyhuonetta, ja niiden vuoksi päädyttiin laajennusprojektiin. Emme halunneet tuoda vesi- ja viemäriputkia vanhalle puolelle, joten suunnittelun lähtökohta oli että kylpyhuone ja keittiö tulevat laajennukseen.

Koko suunnittelu lähti oikeastaan kuistin katon muodosta. Emme halunneet viistokattoista kuistia, koska se olisi ollut vähän mölön näköinen isommassa kuistissa – ja kuistia olisi pakko suurentaa, jotta kaikki toiminnot saataisiin laajennukseen mahtumaan. Mieluinen katon muoto sattui löytymään kesämökillä lojuneesta Meidän Talo -lehdestä.

kuva kuistista
Tässä meidän inspiraatiomme kuistin kattorakenteesta (valokuva otettu Meidän Talo -lehdestä 6-7 / 2021).

Sitten piirsimme itse ensimmäisen suunnitelman huonejärjestyksestä. Aika monta hakua hakua tein sanoilla ”pieni kylpyhuone” ja ”small bathroom”, ja tulosten perusteella hahmottelin minimikoon kylppärille. Tässä vaiheessa vielä ajateltiin, että myös keittiö tulisi kuistille, ja pienempään lisähuoneeseen tulisi kirjastohuone. Ajatuksena oli, että tuon lisähuoneen harja tulisi vähän matalemmaksi kuin vanhan puolen harja, jolloin vanhaa hyväkuntoista kattoa ei tarvitsisi uusia.

pohjapiirustus
Ensimmäinen hahmotelma pohjapiirustuksesta. Laajennus kattaa tässä kuistin ja oikealla olevan pienen huoneen.

Löysimme suunnittelua tekemään jo eläkkeelle jääneen rakennusinsinöörin, jolla oli kokemusta useammasta vastaavasta projektista. Hän piirsi ensimmäisten ehdotusten pohjalta tarkempia piirustuksia, ja siinä kävi sitten ilmi, että rakenteellisesti kuistia ei pysty rakentamaan niin isoksi kuin me itse ajattelimme. Kuistin kattorakenteet eivät mahtuisi matalemmalla olevan lisähuoneen katon lappeen alle.

talon piirroskuva
Tämä oli ensimmäinen suunnittelijan piirtämä versio. Kuisti on auttamatta liian pieni, emme olisi sinne saaneet kaikkea tarpeellista.

Muutaman iteraation jälkeen päädyimme siihen, että vanha katto uusitaan myös ja lisähuoneen katto tulee samaan korkoon vanhan kanssa. Tässä vaiheessa mukaan tuli jo ajatus symmetriasta, eli uusi huone piirrettiin saman kokoiseksi kuin toisessa päädyssä oleva vanha huone. Talon takana olevat ikkunat sijoiteltaisiin myös symmetrisesti, ja kuisti rakennetaan niin, että se sijoittuu talon etuseinän keskelle.

Nämä kaikki muutokset johtivat kuningasideaan: uuteen huoneeseen (eli talon uuteen päätyyn) tulisi pariovet pihalle! Pariovet terassille on ollut minun haaveeni jo pitkään, ja nyt se viimein toteutuu.

Julkisivukuva
Lopullinen julkisivukuva. Siinä näkyy hyvin myös kuistin katon muoto.

Tässä vaiheessa olimme vielä siinä ajatuksessa, että keittiö tehtäisiin kuistille ja vanha tupa olisi ruokailutila ja keittiön jatke. Uuteen huoneeseen tulisi kirjasto / olohuone. Sitten laitoin pohjakuvaa serkulleni Riitalle katsottavaksi, ja häneltä tuli idea keittiön ja kirjaston paikkojen vaihtamisesta päikseen.

Sehän olikin ihan loistoidea! Kirjastohuoneeseen saataisiin takka, keittiölle varattuun kuistitilaan pieni työtila etätöitä varten ja keittiö tulisi talon aurinkoiselle puolelle. Ja keittiöstä uloskäynti terassille grillailua ja ulkona syömistä varten. Aina kannattaa kysyä kommentteja, se on tämän tarinan opetus!

lopullinen pohjapiirros
Tässä lopullinen pohjakuva. Keittiön oven avautumissuuntaa muutetaan, ja myös porstuan ja makuuhuoneen välinen ovi vaihtaa paikkaa, mutta muuten mennään suunnilleen tällä.

Vaikka vanhan puolen katon uusiminen toi jonkun verran lisäkustannuksia, niin olemme todella tyytyväisiä ratkaisuun. Kun talo joskus viimein valmistuu ja saa maalinkin pintaan, se toivottavasti näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut siinä.

uusi katto
Katto on jo paikallaan. Ja hyvältä näyttää.

Takkanurkkauksen insipiraatio

Vielä yksi purkutyö oli vanhalla puolella tehtävänä: tuvan hormin vieressä olevan kolosen rakennelmat. Ollaan lykätty tätä työtä, koska emme oikein pystyneet päättämään puretaanko tiilistä tehtyjä hyllyjä ylipäätään vai ei. Lopulta kuitenkin päätettiin purkaa se, koska tiilihyllyt oli tehty lastulevyjen päälle, eli ne eivät ainakaan alkuperäiset olleet.

Tuvassa on joskus ollut iso leivinuuni, mutta siinä vaiheessa kun me talon ostimme ei koko rakennuksessa ollut yhtään toimivaa tulisijaa. Onneksi kuitenkin on toimiva hormi, joten tupaan voidaan hankkia jonkunlainen uuni. Emme ole vielä löytäneet sopivaa mallia, tai ylipäänsä edes päättäneet, millainen takka paikalle tulisi. Se on selvä, että kovin iso se ei voi olla, koska huonekin on niin pieni.

Hormin ja seinän väliin on tosiaan jossain vaiheessa tehty jonkunlaisen kaapin virkaa hoitava rakennelma, jossa oli tiilistä rakennettu alaosa ja lisäksi pari hyllyä. Nämä systeemit nyt purettiin, ja viimeisetkin lastulevyt talosta ulos saatiin.

Hormin nurkka
Ennen ja jälkeen. Olen aika varma, että saamme tähän jotain kauniimpaa tilalle.

Olen jo pidempään miettinyt, mitä tuohon hormin nurkkaan voitaisiin tehdä. Inspiraatiota olen hakenut Jenny Rose-Innesin kirjasta British Designers at Home -kirjasta ja Pinterestistä. Tällä hetkellä suunnitelma on rakentaa hormin molemmille puolille (tai pelkästään seinän puolelle) kapeat kirjahyllyt. Meillä nimittäin riittää kirjoja, vaikka laitettaisiin kaikki seinät hyllyjä täyteen.

Vihreä kirjahylly
Inspiraatio 1: hylly vain toisella puolella takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home
Kirjahyllyt takan ympärillä
Inspiraatio 2: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home
Takka ja kirjahyllyt
Inspiraatio 3: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home.

Vaikka purkaminen on rankkaa ja tympeää hommaa, niin hyvä puoli on se, että saadaan lisää tiiliä! Meillä on jo mukava määrä purkutiiliä, joita on haalittu vähän sieltä ja täältä. Emme pääse niitä hyödyntämään vielä tänä vuonna, emmekä ehkä vielä ensikään vuonna, mutta niiden varalle on suuret suunnitelmat!

Tiiliä
Näin paljon meillä on jo tiiliä! Näistä tekee vaikka mitä.
Arabian tiiliä
Meille on kertynyt jonkun verran leimattuja tulitiiliä. Tästä purkuoperaatiosta tuli muutama Arabian tiili, ja ennestään meillä on mm. joitain Högforsin vastaavia. Niistä voi tehdä vaikka pienen lattian. Jonnekin. Joskus.

Hirsitalon seinien eristäminen

Vanhan puolen seinät eristetään perinnetyyliin. Hirsien päälle asennetaan kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä ja veto suljetaan muovittoman ilmansulkupahvin taakse.

Viikko sitten aloitimme vanhan puolen tuvassa seinien levyttämisen. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tämä(kin) työvaihe on melko hidas, ja pienissä tiloissa melkoista äheltämistä. Ja tässäkin asiassa opitaan koko ajan siitä, miten, millä työkaluilla ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Niin että loppupuolella urakkaa työt alkavat sitten jo suorastaan sujua.

Ennen levyjen asentamista pitää ensin paperoida nurkat ja lattian- ja katonrajat huolellisesti. Paperointiin käytetään ilmeisesti sitä ainoaa oikeaa ilmansulkupaperia, eli perinne-Pahvi-Paavoa – sitä samaa, mitä lattioidenkin alle tulee.

Optimitilanteessa myös sisäkaton yläpuolelle tulisi paperointi, ja seinän ja katon paperit menisivät limittäin. Mutta katto on sen verran hyvässä kunnossa, että ei oteta sitä alas. Laitettiin katonrajaankin kuitenkin paperi, ja toivotaan, että leveä kattolista sulkee enimmät vedot pois.

Katonrajan paperointi
Katon ja seinän sauma jää paperin taakse, ja paperi jää kattolistan taakse.

Nurkkiin paperi laitetaan sen verran pitkänä, että se limittyy katonrajan paperin ja lattian alle laitettavan paperin kanssa. Myös lattian ja seinän rajaan laitetaan paperi vastaavalla tavalla – yläosa jää kuitulevyn alle ja alaosa limittyy lattian paperoinnin kanssa. Tavoitteena on siis tilanne, että kaikki vedon reitit suljetaan paperilla. Tuntuu ihan ihmeelliseltä käyttää ohutta kartonkia eristeenä, mutta ilmeisesti se toimii.

Kaikki nurkat paperoidaan huolella, eikä paperiin tietenkään saa tulla reikiä. Tässä jostain syystä paperointi tehty kahdessa osassa – kunnon limisauma toivottavasti pitää vedon poissa.

Kun nurkat on paperoitu, levytys voi alkaa. Ohjeet kannattaa katsoa netistä, täältä löytyy ohjeet pdf:nä. Ylivoimaisesti hankalinta oli ensimmäisen levyn muodon piirtäminen rakotulkilla ja sähköjohtojen ujuttaminen levyjen edestä. Meillä on ohimennen sanoen ihan huippusähkäri, hän on löytänyt ratkaisuehdotukset kaikkiin hankaliin kohtiin. Saadaan oikeastaan kaikki johdotukset piiloon, ne tuodaan katkaisijoille ja pistokkeille pääasiassa urittamalla ensimmäinen puukuitulevykerros. Kattovalaisimille tuodaan sähköt katon läpi ullakolta.

ensimmäisen levyn mittaaminen
Mies käytti ensimmäisen levyn mittaamiseen rakotulkkia, jossa lyijykynä nojasi rullamitan päällä.

Huokoinen puukuitulevy on melko – no, huokoista – eikä sen sahaaminen ei ollutkaan yllättäen ihan helppoa. Ensin yritettiin käsisahalla, mutta saha meni tukkoon jo parinkymmenen sentin jälkeen. Onneksi meillä on ihan tolkuton valikoima erilaisia akkukäyttöisiä työkaluja (sähköt edelleen poikki…), ja päästiin jatkamaan käsisirkkelillä. Siinä on tarpeeksi iso hammastus, että puru ei sitä tuki. Kaikki hienosäätö tehtiin kuviosahalla.

käsisirkkeli
Käsisirkkelillä oli helpoin katkaista levyt oikeaan mittaan.

Tupaan on nyt laitettu levyt nurkkiin. Levyjä tulee lopulta kaksi kerrosta, niin että levykerrosten saumat eivät tule samoille kohdille. Tämäkin on sitä vedonhallintaa. Muuta eristystä ei vanhalle puolelle tule. Sisältä päin kerrokset ovat siis:

  • kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä
  • paperi nurkissa
  • hirsi
  • tervapaperi
  • lautavuoraus

Näillä pitäisi pakkasen pysyä poissa. Meillä seinien levytys jatkuu parin viikon päästä, sillä yllättäen meillä vaihtui tuotantosuunta. Ensin laitetaankin tuvan lattia valmiiksi, ja sitten vasta hoidetaan seinien levytys loppuun. Miksi, se selviää seuraavassa tarinassa :).

Nurkka levytettynä
Ensimmäinen nurkka kertaalleen levytettynä.